Sivut

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Mä kaiken sen uskoin

Kuten arvata saattaa, en saanut unta. Juttelin hetken seinille, laskin lampaita, luin kirjaa ja pyörin sängyssä. Ei, en nukahda. Palasin siis hetkeksi tietokoneen ja blogin pariin. Jostain kumman syystä päädyin myös Tommin Facebook -profiiliin. Ja mikäpä se siellä taas. "Tommi on parisuhteessa henkilön Salla kanssa."

"Mä lupaan, että mä en ota sitä enää takaisin", kuuluivat herran sanat eilen.

Valheita, valheita. Hyväksyisin Tommin seurustelun ihan kenen tahansa muun kanssa, mutta en Sallan. Ensinäkin, omatuntoni kolkuttaa yhä ja jokin pieni ääni päässäni huutaa "kerro, kerro". Toisekseen, en minä voi olla Tommin ystävä, jos hän on Sallan kanssa. En vain voi. Tommi ei suostu enää näkemään julkisesti ja minä en suostu näkemään salassa.

Yritin soittaa äsken Tommille, mutta hän ei vastaa minulle. Nyt emme siis luultavasti puhu viikkoihin tai kuukausiin ja kun seksin saanti Sallalta loppuu, tulee Tommi taas oveni taakse. Niin se menee aina. Tommi ei tiedä vielä minun tietävän, hän kuvittelee minun olevan niin tyhmä, etten tajua hänen ottaneen Sallan takaisin.

Olen jatkuvassa kierteessä, enkä pääse pois. Tai pääsisin kai, jos yrittäisin. En vain osaa päästää irti. Ja tämä on valtava syöksykierre alas päin. Se tuhoaa minut, pala palalta.

Jos olisin sinkku, kostaisin Tommille kaikista hirveimmällä tavalla. Kutsuisin hänet tänne, antaisin hänelle täydellistä seksiä, kehuisin ja nostaisin hänet taivaisiin. Ja järjestäisin asian niin, että päivän päätteeksi, kun Tommi on lähdössä kotiin, Salla on pihallani häntä vastassa. Paljastaisin Sallalle kaiken. Katsoisin Tommin hajoavan tuhanneksi palaseksi. Nauttisin täysin siemauksin siitä, kuinka hän kärsii. Polkisin hänet maahan, enkä enää ojentaisi auttavaa kättäni. Kaataisin suolaa haavoihin. Muistuttaisin häntä kaikesta siitä, mitä hänellä oli. Kaikesta, mitä hän olisi voinut saada ja kaikesta, mitä hän menetti. Nauraisin räkäisesti ja jättäisin hänet yksin. Ihan yksin. Ja voin sanoa, että nauttisin siitä.

Mutta nyt tilanne on toisin päin. Tommi on se, joka vie ja minä se, joka vikisee. Tommi hallitsee minua. Hän laittaa minut kärsimään ja minä alistun hänen tahtoonsa. Vihaan sitä, mutta silti suostun siihen aina vain uudelleen. Vain saadakseni sitä huomiota ja rakkautta, jota tarvitsen. Vain hajottaakseni itseni taas.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti