Sinuun tarvii tekstityksen

Näin Tommin. Pääsin koulusta aikaisin tänään ja ajattelin käydä kaupassa ennen kuin menen kotiin. Lähdin kävelemään koululta kaupalle päin, enkä päässyt kuin parin sadan metrin päähän, kun huomasin Tommin kävelevän kohti. Minulle oli itsestään selvyys, että kumpikaan ei moikkaa, kävelemme ohi ja katsomme muualle. Huomasin kuitenkin jo kaukaa, että Tommi hymyili ja katsoi minuun ja kohdallani hän moikkasi ja pysähtyi. Hämmennyin niin paljon, etten aluksi osannut edes sanoa mitään.

"Mä pääsin just töistä, maistuisko kahvi?"

Hämmennyksen määrä oli sanoin kuvailematon.

Haimme kahvit kahvilasta ja kävelimme puiston läpi kaupalle päin. Keskellä kirkasta päivää, kaikkien ihmisten edessä. Sitä ei ole tapahtunut ikinä ennen. Mutta nyt en osannu enää nauttia siitä niin, kuin olisin aiemmin nauttinut. Nyt vierelläni käveli ystävä, eikä kumppani. Nyt minulla ei ollut mitään salattavaa, enkä pelännyt kiinni jäämistä. Tommi sen sijaan pelkäsi, kai. Salla tai ihan kuka vain tuttu olisi voinut nähdä meidät. Ja salaa toivoinkin niin käyvän, mutta ei. Juttelimme niitä näitä ja loppujen lopuksi minä menin kauppaan ja Tommi kotiinsa.

Oli ihan mukavaa nähdä ja jopa ilman minkäänlaista salailua. Ehkä asiat alkavat vihdoin sujua ja voimme olla ystäviä ilman mitään ongelmaa.