Tommi siis tosiaan on taas yhdessä Sallan kanssa ja ymmärrän ihan täysin miltä hänestä tuntuu. Ennen en tajunnut, miten voi olla niin hankalaa valita kahden ihmisen väliltä, mutta nyt ymmärrän, koska olen itse samassa tilanteessa.
En voi tavata, enkä edes puhua Tommin kanssa salaa Laurilta, mutta silti teen niin kokoajan. Se on väärin. Mutta minulla on tiukka linja Tommin suhteen, emme tapaa missään kahdestaan, eikä minkään asteinen flirtti tai mikään sitä vakavampi ole sallittua. Juttelemme vain puhelimessa silloin tällöin.
Emme puhu menneisyydestä, unohdamme kaiken. Työnnämme pois mielestämme kaikki epäsopivat ajatukset. Olemme vain ystäviä. Tommi on minulle se, jolle voin soittaa, kun minulla on huolia, joista haluan puhua. Hän ymmärtää ja kuuntelee ja myös hän voi kertoa minulle ihan kaiken. Vaikka Tommin lupauksiin ei voi luottaa, niin siitä olen sata prosenttisen varma, että hän ei kerro asioitani eteenpäin. Ei hän voi kertoa kenellekään, koska kukaan ei tiedä, että tunnemme. Hän ei voi kertoa mitään minusta kenellekään, enkä minä hänestä.
Olemme kumpikin onnellisia tahollamme. Meillä on omat elämämme ja hyvä niin. Tommi on minulle kuin hetkellinen pako toiseen maailmaan. Reitti ulos omasta elämästäni. Kun puhelimen näyttöön ilmestyy teksti "Tommi", minä muutun. Olen taas hetken se ihminen, joka olin ennen. Olen hetken ihan täysin oma itseni. Voin sanoa ihan mitä tahansa tietäen, että en tule tuomituksi. Voin huutaa ja riehua, voin itkeä tai nauraa ja minut hyväksytään juuri sellaisena. Kaikki tunteet ovat sallittuja, eikä mikään sana ole liian loukkaava.
Tiedän, että Tommi tuntee juuri samoin. Hänellä on omat asiansa, jotka hän hoitaa itse. Hänellä on työ, koti ja parisuhde, ne asiat, joihin minä en kuulu. Se toinen elämä. Se elämä, joka vie suurimman osan hänen ajastaan. Siinä elämässä elää se toinen Tommi. Ja kun hän vastaa minun puheluuni, se oikea ja alkuperäinen, aito Tommi tulee esiin. Se saa elää taas hetken. Juuri tasan niin kauan, kuin se puhelu kestää. Sitten astumme taas takaisin niihin rooleihin, jotka meidän täytyy hoitaa. Takaisin siihen vakavaan elämään, joka on täynnä velvollisuuksia ja vastuuta.
Meitä ei ole tarkoitettu yhteen. Me emme ole pari. Emme nyt, emmekä ikinä. Mutta minulla ja Tommilla on oma Narnia. Astumme sinne hetkeksi ja unohdamme kaiken. Kukaan ulkopuolinen ei voi tätä ymmärtää, niin kuin minä sen asian näen. Enkä tiedä kykenenkö ikinä selittämään sitä kenellekään. En vain löydä sanoja. Enkä tiedä onko tämä kaikki vain harhaa, joka murenee joskus palasiksi. Mutta en halua murehtia siitä nyt.
No minä ainakin tosiaankin ymmärrän mitä tarkoitat ja tunnet :)
VastaaPoista