Ahdistus ja ikävä kävivät liian suuriksi ja minun oli pakko soittaa. Hän ei vastannut, mutta soitti heti takaisin. Jo ensimmäisten sanojen kohdalla molemmat itkivät. Minä aidosti, hän tuskin.
"Sun piti soittaa kaks viikkoa sitten. Älä edes vaivaudu keksimään mitään syytä, miksi et soittanut. En halua kuulla. Minua ei kiinnosta enää. Sä et välitä. Et välitä, vaikka mulle kävis mitä. Mä pidän tätä ns. ystävyyttä yllä ja sä et tee mitään sen eteen. Mä en jaksa sitä enää. Mä en jaksa sitä, että en voi soittaa sulle. Mä en jaksa odottaa sun puheluja. Mä en jaksa niitä tyhjiä lupauksia enää. Sä nostit mut jaloilleni ja nyt sä työnnät mut takaisin maahan. Anna mun olla, sano nyt ne hyvästit ja jätä mut rauhaan."
"Anteeks. Anteeks kaikesta. Mä en vaan kestä tätä enää. Kaikki syyllistää mua kaikesta, kaikki vaatii multa liikoja. Mä en halua luopua susta, mutta mä rakastan Sallaa. Mä en vaan voi valita teidän väliltä. Anna anteeks."
"Mä teen sen valinnan sun puolesta. Sano nyt vaan ne hyvästit ja lyö luuri mun korvaan. Mä annan tän asian olla ja sä voit unohtaa, että mä edes ikinä olin olemassa. Sä voit unohtaa kaiken, mitä meidän välillä tapahtui."
Yllätyksekseni Tommi ei katkaissut. Linjalla kuului vain molempien itku ja raskas hengitys. En osaa sanoin kuvailla sitä tunteiden myrskyä, joka valtasi sen puhelinlinjan.
Olin samaan aikaan vihainen, surullinen ja tunsin kaikki mahdolliset tunteet.
"Muistatko sä sen kerran, kun sä sanoit, että jos sun pitäis pelastaa joko mut tai Salla, sä pelastaisit mut? Sä valehtelit mulle. Sä potkit mut maahan, annoit mun pudota jyrkänteen reunalta ja jätit kärsimään puolikuolleena. Sallan sä käärit pumpuliin ja lahjoit timanteilla onnelliseks."
Tommi ei osannut enää vastata mitään. Itki vain, hillittömästi. Yritti välillä sanoa jotain, mutta itku tukahdutti kaikki sanat. En tiedä, oliko se vain kulissia vai ei, enkä oikeastaan välitä.
"Nyt sä, rakas kerrot mulle, mitä me tehdään. Jos sä et kerran sano niitä hyvästejä, niin mitä sä sitten teet? Äläkä helvetissä sano, että et tiedä. Sä kerrot nyt mulle, mitä me tehdään. Mä halusin susta ystävän. Sellaisen, kenelle voi soittaa ja kertoa kuulumisia. Sellaisen, kuka kuuntelee ja neuvoo. Sellaisen, kuka välittää. Mutta ei, susta ei ole siihen."
"Sä voit soittaa mulle. Ilta yhdeksästä aamu seitsemään, arkisin. Me voidaan aloittaa nyt sillä. Mä haluan olla sun ystävä vielä."
"Tommin puhelinpalvelu, valheita ja lahjontaa ilta yhdeksästä aamu seitsemään, joka arkipäivä!"
"No en mä keksi mitään muutakaan vaihtoehtoa. Sallalle ei kerrota, ainakaan vielä."
"Eli ei kerrota ikinä. Kyllä se saa sen jossain vaiheessa selville. Mä soitan sulle jokaikinen ilta ja odotan sitä iltaa, milloin sä satut olemaan Sallan kanssa."
"Onks tää nyt ihan ok? Ilta ysistä aamu seiskaan, mut vaan arkisin. Katotaan miten tää lähtee toimimaan ja suunnitellaan mitä tehdään sen jälkeen. Mieti tätä nyt ja soita mulle sit kun oot saanu ajatukset kasaan. Tai mä soitan sulle, jos susta ei kuulu. Oot rakas."
"Mä mietin. Samoin, kusipää."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti