We tried

Ärsyttää. Ärsyttää niin suunnattoman paljon. Aamulla ajattelin, että tämä on hyvä päivä. Lähdin positiivisella asenteella kouluun ja päivästä tuli niin surkea, etten olisi ikinä osannut kuvitellakkaan.

Koko aamu sujui ihan kohtalaisesti ja vaikeudet alkoivat vasta koulusta päästyäni. Olimme Laurin kanssa sopineet, että hän tulee hakemaan minut kotoa koulun jälkeen ja menemme heille. Kävin suihkussa, meikkasin ja valmistauduin muutenkin. Sovimme, että tulen ulos viideksi. Olin ulkona jo kymmenen minuuttia etuajassa ja istuin pihassa odottamassa kyytini saapumista. Ja viisi minuuttia ennen viittä Lauri soittaa.

"Mun täytyykin mennä auttamaan yhtä kaveria, sori. Mut mä lupaan, että mä tulen huomenna."

Taas! Hän jätti tulematta taas! Suutuin niin paljon, että huusin hänelle puhelimessa hetken ja löin luurin korvaan. Lauri laittoi vielä perääni viestin "Mä olen oikeasti pahoillani." En vastannut. Ensinäkin, huominen ei käy. Olen sopinut huomiselle jo muuta. Ja toisekseen, hän laittoi taas ystävänsä minun edelleni ja ilmoitti siitä viisi minuuttia ennen oletettua saapumisaikaansa.

Ajattelin lohduttaa itseäni kupilla kahvia ja lähdin keskustaan kävellen. Ja arvatkaa vain ketkä tulivat minua vastaan. Tommi ja Salla, tietenkin. Toisella puolella tietä, mutta kuitenkin. He eivät kylläkään onnekseni nähneet minua ja ihmetyksekseni he eivät kävelleet käsikkäin, niin kuin he yleensä tekevät. Kai Tommin puheissa siis oli jotain perää.


Nyt siis istun yksin kotona sen sijasta, että olisin Laurilla. Mietin Tommia, mietin sitä, teinkö kuitenkaan oikein valitessani Laurin. Ahdistaa.