Joku sanoo koitat seistä liian suurissa monoissa, ja vitut mähän kirjoitan just sen mitä nään

Puhuin tänään Laurin kanssa, mutta en maininnut Tommista mitään. En halua pahoittaa Laurin mieltä, enkä halua, että hän pelkää minulla ja Tommilla olevan jotain.

Tommista ei tosiaan ole kuulunut eilisen jälkeen mitään, onneksi. Hänen kanssaan on mukavaa puhua silloin tällöin, hänen kanssaan olisi mukavaa käydä juomassa kupilliset kahvia ja rupatella, mutta en halua mitään enempää. En sano, että en ikinä, mutta en ainakaan nyt. Nyt aion keskittyä Lauriin ja laittaa hänet etusijalle.

Mutta joo, oli minulla muutakin asiaa. Eräs unelma menneisyydestä palautui mieleeni tänään, kun luin erään saamani kommentin. Minä haluan kirjoittaa kirjan. Olen aina halunnut. En kuitenkaan uskonut olevani tarpeeksi hyvä kirjoittaja, vaikka äidinkieli sujuukin koulussa melko hyvin ja kirjoittaminen kiinnostaa. Toinen ongelma oli se, että minulla ei ollut aihetta. Eilinen kommentti kuitenkin ratkaisi myös sen ongelman. Onhan minulla elämä, josta kirjoitan päivittäin teille. En varmastikaan pystyisi suoraan omasta elämästäni kirjoittamaan kirjaa, mutta muunneltuna tarinana ehkä.

Koko projekti ei olisi mahdollinen nyt, minulla on niin paljon muuta tekemistä ja tämä vaihe elämässäni, josta haluaisin kirjoittaa, on vielä täysin kesken. Mutta ehkä vielä jonain päivänä, kun elämäntilanteeni on erilainen, pystyn kirjoittamaan kirjan tästä kaikesta. Tuomaan julki oman näkökulmani pettämisestä, elämästä toisena naisena ja kaikesta, mitä olen teille täällä kertonut. Se olisi upeaa.

Tiedän kyllä, että kirjaa ei kirjoiteta ihan noin vain, eikä varsinkaan julkaista. Elämässä pitää kuitenkin olla haaveita ja tavoitteita ja tämä on yksi niistä.