"Mä soitan sulle sunnuntaihin mennessä" olivat Tommin sanat viime sunnuntaina. Jo silloin naurahdin ääneen. "Niin varmaan."
Tuo sunnuntai oli ja meni, eikä Tommista kuulunut. Arvasin sen jo silloin kun hän lupasi. Tunnen hänet liian hyvin. Tiesin, ettei hän soita ja nyt myös ymmärsin miksi. Hän haluaa seksiä epätoivoisesti ja luulee tietävänsä miten sitä saa. Hän haluaa, että ikävöin häntä. Hän haluaa, että minä soitan hänen peräänsä. Hän odottaa saavansa minut, hän odottaa, että minä alan vonkaamaan seksiä häneltä. Hän luulee tosiaan niin käyvän. Ja niin ei todellakaan käy. Hän tulee pettymään karvaasti kun ymmärtää sen.
Minä en soita. Silloin tällöin se tappava ikävä iskee lujaa kasvoilleni, mutta en soita. En halua Tommilta enää mitään, enkä varsinkaan seksiä. Hän osaa manipuloida ihmisiä niin hyvin, että joka kerta saa minut puolelleen, mutta ei enää.
Kai hän myös jollainlailla manipuloi Sallaa. Vaikka on sitä vikaa Sallassakin, niin kyllä hän on ihan täysin rakkaudesta sokea, eikä näe Tommia sillälailla kun minä näen nyt. Olen ajan kuluessa oppinut näkemään Tommista yhä enemmän niitä huonoja puolia, olen oppinut näkemään hänen valheidensa läpi. Osittain se on blogin ansiota ja osittain myös ihan Tommin itse aiheuttamaa. Hän itse pikkuhiljaa tuhoaa kaiken ympäriltään.
Se ihminen on sairas. Ihan oikeasti sairas.
Tommi haluaa kietoa ihmiset pikkusormensa ympärille. Hän haluaa hallita kaikkea ja luulee tekevänsä niin. Hän luulee yhä hallitsevansa minua ja nyt vihdoin todistan hänelle, että hän on väärässä. Hän kuvittelee liikoja itsestään ja kehittelee epärealistisia tavoitteita itselleen. Hänellä ei ole omatuntoa eikä hän myönnä tehneensä virheitä, saati sitten yritä korjata niitä. Tietty itsekkyys on vain hyvästä, mutta Tommi on liian itsekäs. Hän ei ajattele muiden tunteita ollenkaan.
Haluan eroon siitä ihmisestä, haluan eroon niistä muistoista. En halua ikävöidä, en halua. Mikä hänessä vetää minua puoleensa? Kaikista eniten pelkään, että se on samanlaisuus. En halua olla samanlainen kuin hän. Sitä pelkään kaikista eniten.
Joo mä tiedän mitä tunnen,
Mut en koskaan sitä ääneen sano en.
Mä pelkään että joskus peilistä
Katsoo sun kaltainen.
Mä en suutu enkä raivoo, enkä huuda,
Siihen suostu enää en.
Yksi ainoo katse jota et ymmärrä kuitenkaan,
Kertoo enemmän kuin kaikki sanat yhteensä.
Siitä mitä tapahtuu syvällä mun sisällä
Ja siitä mikä odottaa vielä sitä hetkeä,
Kun oon vapaa kaikesta mitä kannan mukana.
Tiedän kuka sinä oot, mut onko sulla hajua,
Sitä mihin päässyt oon ilman sinun apua?
Oikeastaan minun pitäisi kai kiittää sinua,
Avasit mun silmät, enkä usko enää satuja.
(Irina - Pokka)
Olet oikeassa: Tommi elää " kuplassa". Kuplaan hän vetää mukaan ihmisiä, joilla on huono itsetunto. Hän on sairas. Tommilla on kuori jonka on rakentanut ylleen suojaksi. Suojan avulla hän karkoittaa pahan ja koettaa kuvitella kaiken täydelliseksi. Hän kuvittelee itselleen täydellisen elämän. Ystäviä, rakkautta, paljon rakkautta, pelkkää hyvää. Tommilla ei kuitenkaan oikeasti mene hyvin. Kuori ei kestä ikuisesti. Joskus se hajoaa ja kaikki hänen pois sulkemansa paha vyöryy ylitse. Sen takia pahoja asioita ei saa sulkea pois ne pitää käsitellä niin kuin hyvätkin. Lauri on todistanut että osaa pyytää myös sinua jonnekkin, pyytele sinäkin häntä mutta anna hänenkin välillä pyytää. Tommi haluaa sinut sisälle kuplaan ja koettaa koukuttaa sinut itseensä. Älä anna hänen onnistua vaan pidä valtakortit käsissäsi. Voimia ihana<3
VastaaPoistaMitenkä sovinistin kuvaus sopii Tommiin?
VastaaPoistaAnonyymi 1: Kyllä, allekirjoitan tuon kuplan ihan täysin ja toisaalta harmittaa, että minäkin lähdin mukaan siihen. En mielestäni omaa kovin huonoa itsetuntoa, mutta olen vain niin kiltti ja helposti vietävissä.
VastaaPoistaOlen yrittänyt Tommille monesti sanoa, että hänen täytyy kohdata kaikki ne ongelmat, eikä paeta niitä, mutta hän ei kuuntele. Enkä jaksa neuvoa enää, kun ei se mitään auta.
Nyt minusta tuntuu, että olen jo lähes kokonaan päässyt irti siitä Tommin kuplasta ja takaisin en mene. Laurin eteen teen kaikkeni, meillä sentään on mahdollisuudet tasapainoiselle ja hyvälle suhteelle.
Kiitos paljon, ihana <3
Anonyymi 2: Täytyy myöntää, että en yllättynyt kysymyksestäsi, sillä blogissa annan varmasti juurikin sellaisen kuvan Tommista. Väittäisin silti, että hän ei ole sovinisti. Kirjoitin tähän perään niin pitkän vastauksen sinulle, että näen parhaimmaksi julkaista aiheesta ihan erillisen postauksen, sellaista siis tulossa ihan tuota pikaa, luehan lisää ajatuksiani aiheesta sieltä!