Tänään tarkoitukseni oli nähdä Lauria, mutta herran puhelin ohjaa minut suoraan vastaajaan, joten eiköhän se jää tältäkin päivältä toteuttamatta. Toivoni alkaa jo pikkuhiljaa hiipua Laurin suhteen, mutta en luovuta vielä. Hän tosiaan on kiireinen ihminen, mutta kyllä hän silti on soitellut ja ottanut yhteyttä minuun, joten ehkä peli ei ole vielä täysin menetetty.
Tuleva koulun alku stressaa tosi paljon. Kävin tänään ostelemassa uusia koulujuttuja, jotta saisin edes hieman motivaatiota opiskeluun. Viimeinen lomaviikonloppu on käsillä ja sitten joudun takaisin koulunpenkille. Pelkään todella, että en kestä sitä. Pelkään Sallaa ja pelkään jääväni täysin yksin. Tiedän, ettei stressaaminen auta, mutten voi sille mitään...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti