Mut oikeesti, sun täytyy tehdä jotain tolle, ei toi voi jatkua noin. Vaikkei tää asia mulle enää kuulukkaan, vaikket sä välitäkkään musta, mut mä välitän susta silti. Mulla on kaikki nyt hyvin ja mä pärjään. Mä haluan, että sä pärjäät myös.
Mä ihan tosissani autan sua, jos sä haluat eroon tosta hommasta. Mä autan sua, jos sä haluat päästä takas jaloilles. Se ei oo helppoo, mut se onnistuu jos sä haluat. Mä huomaan nyt, että sua kiristetään jollain. Millä? Kerro se mulle, niin mä voin auttaa. Mua ei kiinnosta, aiheuttaaks se vaaraa mulle, eikä mikään sellanen, kerro mulle jos sulla on jotain kerrottavaa. Uhkaileeks Salla sua? Pelkäätsä sitä? Vai mikä on? Mikä painaa piiloon sen oikean Tommin, mikä se on? Kerro se mulle. Mä haluan tietää. Mä haluan auttaa.
Ja jos ihan vilpittömästi sanot, et kaikki on ok, niin voitko sit edes yrittää näyttää siltä, että oot onnellinen. Mä en kestä tuollaisia katseita enää. Ne palauttaa kaiken mun mieleen taas, älä tee sitä mulle. Älä tee sitä mulle enää."
Mieleni tekee painaa enteriä ja lähettää viesti. Mutta en lähetä. En enää. Mikään ei ole niin kuin ennen. Ei minulla ole oikeutta. En voi sotkeentua heidän elämäänsä enää. Heillä on omat ongelmansa ja minulla omani.
Olet minussa. Aina, osana tätä rikkinäistä, huonoa ihmistä. Siitä sateisesta, pimenevästä tammikuun lopun illasta asti olet ollut osa minua. Silloin olit vain pieni hiukkanen, piilossa kaiken sen muun alla. Silloin olisin vielä ollut kykeneväinen luopumaan sinusta, unohtamaan ikinä tavanneeni sinua. Pikkuhiljaa se osa suureni ja suureni. Valtasit minut lähes kokonaan.
Elin sinulle. Ilman sinua sydämeni ei olisi lyönyt enää. Ilman sinua nämä heikot keuhkot olisivat painuneet kasaan. Jalat olisivat pettäneet alta. Mutta sinä olit siinä ja minä jaksoin. Työnsit minua eteen päin, näytit tietä. Olit samaan aikaan tienviitta, saattaja ja määränpää. Olit tavoite. Ja se tavoite jäi saavuttamatta.
Mutta silti se osa minussa elää yhä. Se osa, jonka vein sinulta. Haluaisin luopua siitä, mutten saa sitä irti. Se sattuu liikaa. Pikaliimalla sen laitoit kiinni, niin äkkiä se minuun jäi, mutta niin vaikeaa sitä on saada irti. Teen kaikkeni saadakseni sen osan pois minusta. Haluan tilallesi jonkun muun. En halua sinua enää. Se osa sinua on saatava irti. En voi olla kahden ihmisen oma samaan aikaan. En halua olla sinun omasi. Revi tuo osasi irti minusta. Anna se Sallalle. Kokonaan. Revi se irti, vaikka minuun sattuisi kuinka. Olen valmis siihen. Ota se ja mene.
Sinä olet empaattinen ihminen jolla on tarve auttaa muita ja kantaa huolta muiden asioista. Olet kovin huolissasi Tommista, vaikka yrität päästää irti. Haluat auttaa Tommia. Häntä ei voi enää auttaa. Sinun täytyy uskoa se. Minulla on ihan samanlainen luonne kuin sinulla ja minunkin on täytynyt vain hyväksyä että joitain ihmisiä ei voi auttaa. Tommi voi auttaa ainoastaan itseään, jos joskus hyväksyy itse avuntarpeensa. Päästät irti Tommista vasta kun hyväksyt että vain hän itse voi auttaa itseään. Tommi palaa ajatuksiisi koska olet vähän samankaltaisessa tilanteessa, vain sinä voit auttaa itseäsi. Olet kuitenkin osannut löysätä otetta, toisin kuin Tommi. Tommi on sinisilmäinen eikä näe väärää. En tiedä mikä mutta joku estää Tommia näkemästä pahuutta ja vääryyttä. Tommi elää täydellisessä maailmassa missä tällä hetkellä seinät ovat romahtamassa. Hän valitsi Sallan koska pelkää muutoksia ja kaikkea uutta. Sinä olet antanut muutosten tulla välillä. Ja se on hyvä. Ja anna Lauri jutun kehittyä miten se kehittyy. Kaikella on tarkoituksensa. :)Beea
VastaaPoistaKiitos taas kerran Beea! :)
VastaaPoistaOlen tosiaan empaattinen ja kiltti, välillä liiaksikin. Olen ylpeä tekemistäni päätöksistä ja siitä, että olen pystynyt olemaan vahva ja välittämättä Tommin tunteista.