Miksi Tommi tekee tämän minulle? Miksi, miksi, miksi?
Näin hänet taas, tällä kerralla ilman Sallaa. Hän tuijotti minua sillä samalla katseella kuin viimeeksi. Katsoin häntä silmiin ja käänsin katseeni pois. Miten voin ikinä päästä yli Tommista, jos näen häntä kokoajan? Se katse piinaa minua kokoajan. Näin jopa unta siitä viime yönä ja heräsin omaan itkuuni.
Nyt Lauri on tulossa tänne yöksi (jeejeejee!) ja pelkään, että näen taas jotain unta Tommista. Ei ole yhtään hauskaa, ei sitten yhtään.
Oot rakastunu :3 Tommiin :3
VastaaPoistaÄlä luovuta vielä, jatka yrittämistä. Kokeile mitä Tommi oikeasti haluaa, sillä et selvästikkään ole valmis luopumaan siitä vielä. Jos hän oikeasti haluaa sallan niin se on hänen menetys ei sinun, sen jälkeen voit keskittyä tähän Lauriin.
VastaaPoistaHei, löysin eilen blogisi sattumalta googlaamalla ja luin kaikki postaukset läpi. Meinasin eka laittaa sähköpostia mutta ehkä kirjotankin vaan julkisesti :)
VastaaPoistaOotko Ada miettiny että ehkä se syy mikset ole Sallalle kertonut teistä saattaakin olla alitajunnassa ja sun sydämessä se että elättelet yhä toiveita susta ja Tommista yhdessä, joskus? Mietit että kertomalla kaiken Tommi ei sua enää koskaan haluaisi etkä uskalla siksi kokeilla? Sanot varmaan "ei", mutta thin again enneku sanot niin itsellesi.
No, en minäkään kertoisi Sallalle KOSKAAN kaikkea, totuus on joskus liian julma ja ei se ketään auta eteenpäin eikä kasvata henkisesti Tommia ihmisenä. Eikä varmaan edes heidän eroonsa johtaisi, tuntuu siltä että tuo suhde ei ihan normaaliin perustu kummankaan osapuolen (Salla ja Tommi) kannalta, joten tuskin he sun totuuteen edes eroaisivat. Sua vaan vihattaisi enemmän ja paskamyrsky alkaisi sulla alusta.
Älä kerro Sallalle, älä enää vittuile Tommille. Odota ja katso mitä tapahtuu, ole kiltti ja mukava Tommille ennemmin, hymyile kun katseenne kohtaa, se on parempi kosto ;)
Selviöhän tuo on että oot yhä Tommissa kiinni eikä teidän juttu ole kummankaan puolelta todellakaan "ohi ja nähty ja loppuun katsottu", mutta miten se loppuu, osaatteko vaan antaa olla ja unohtaa vai päädyttekö vielä toistenne syliin..Niin..Tuo voi loppua vaan kahdella tapaa. Joko ruokitte itseksenne kaipuutanne ja tunteitanne ja päädytte tässä syksyn mittaa jossain vaiheessa "juttelemaan teistä tai katsomaan onko aika jo auttanut ja voitte olla vain kavereita" (ei onnistu, tunteet on ja pysyy) tai sitten annatte vaan hiipua ja valua pois, luovutat ja annat kulua muutaman vuoden ja kohtaat Tommin tuntematta mitään suurempaa..hetkeen kunnes olette taas toistenne sylissä.
ja sitte mulla oli toinenkin näkemys mitä voisit pohtia, onko fyysinen pettäminen pahempaa kuin henkinen? Koska sinäkin olet kokoajan pettäjä. Petät Lauria ja itseäsi henkisesti. Se on varmasti kiva poika ja haluaisit haluta Laurin, mutta totuushan on kuitenkin Tommi. Ei välttämättä (ainakaan tällä kipeällä hetkellä) fyysisesti/konkreettisesti, mutta henkisesti sä oot niin kiinni Tommissa että mun mielestä oot Laurin kanssa liikkeellä ns vääristä syistä. Tai eihän laastarin käytössä mitään pahaa ole, muuten ku että onko se kelle oikein? Edes sulle itsellesi? Onko kellä siitä hyvä olla ja onko se rehellistä ja aitoa? No älä nyt kuitenkaan Laurille tätä sano, anna itelles aikaa nyt ja kattele miltä tuntuu syksyn mittaan.
Kuunteles vielä sitä Laura Närhen "Onnellinen" biisiä ja mieti kuka siinä on onnellinen ja onko kukaan niistä neljästä aidosti onnellinen? Kaksi sentään luulee olevansa, kaksi ei edes luule.
Mun kaikki empatiat on joka tapauksessa sun puolella Ada, sinä olet minä :)
Jatkan vielä tohon edelliseeni, että kyllähän susta ajan kanssa, siis vuosien saatossa, ei viikot tai pari hassua kuukauttakaan tee mitään, tulee vielä ihan "onnellinen" ja elät hyvää elämää. Unohdat sillai Tommin että et ajattele häntä edes joka päivä välttämättä, mutta aina kun näet tai joku tuttu mainitsee hänet niin sydämesi pomppaa silti, koska se typerä lihasköntti sanoo "se on mun". Mutta tuut järkiisi hetkessä ja annat tunteen olla ja jatkat mitä olit tekemässä. Ja eihän se tietenkään tunnu Laurin kanssa koskaan samalta mitä Tommin. Eli joko tyydyt laimeampaan ja rakennat kivitalon pihoineen tai sitte jatkat etsimistä, tuleeko joskus "toinen Tommi" ja tunteiden palo. Tai sitten sä saat joskus sen sun ainoan alkuperäisen Tommin :)
VastaaPoistaEhkä mun ei pitäs ruokkia näitä sun ajatuksia ja tunteita, mutta selkeesti sä näköjään muutenkin kelaat tota 24/7 ni turha ois jättää kommentoimattakaan..ja onhan tää puhuminen ja pohtiminen terapiaa ja auttaa selkiyttämään ajatuksiaan ajan kanssa paremmin ku itekseen miettiminen ja jatkuva ajatuksiin sekoominen omassa päässään yksin :)
No, edelleen tsemiä ja jaksuja..ja älä enää hautaudu kotiin istumaan, jatka tota kaverien kanssa ulkoilua vaikkei se ihan aidolta ja onnelta joka hetki tuntuiskaan, sä oot sen ansainnu tän puolen vuoden helvetin päälle, ees hetken tasaisuutta ja huoletonta oloa..jaksat sitte taas taistella sisäisiä demoneitasi vastaan paremmin :)
Tyttö sä oot tähti <3
Anonyymi 1: Olin. Olen kai vieläkin vähän. En halua olla.
VastaaPoistaAnonyymi 2: Haluaisin kyllä periaatteessa yrittää vielä, mutta en jaksa enää. Jossain syvällä sisimmässäni tiedän, että tulisin vain pettymään taas, kaikki vanhat haavat avattaisiin taas uudelleen. Lauri on kaikki mitä haluan, Lauri on täydellinen, mutta tiedäthän, Tommi on se "kielletty hedelmä", joka houkuttaa...
Anonyymi 3: Olet oikeassa, olisin varmasti sanonut "ei", mutta en sano. Kyllä minä jossain sisimmässäni vielä elättelen toiveita Tommin suhteen. Tiedän, ettei se ole mahdollista nyt, enkä edes haluaisi Tommia nyt, mutta en halua tuhota sitä toivon jyvää. "Ehkä vielä jonain päivänä" on ajatus, joka estää minua kertomasta.
Ja joo, olen itsekin ajatellut, että tuskin Tommi ja Salla eroaisivat, vaikka kertoisin totuuden. Heidän suhteensa on muutenkin niin kiero ja sairas, että ei yksi uusi mutka vaikuttaisi kovinkaan paljon.
Voit olla oikeassa myös sen suhteen, että minun pitäisi vain hymyillä Tommille. En kuitenkaan tiedä miksen tee niin. Kai mielessäni on vieläkin päällimmäisenä kaikki se paha, jonka Tommi minulle teki. Ehkä vielä jonain päivänä pystyn hymyilemään hänelle aidosti.
Kyllä minustakin tuntuu, ettei tämä ole vielä tässä. Jotain tulee tapahtumaan meidän välillämme vielä, mutta en tiedä mitä. Annan ajan näyttää ja yritän elää hetkessä, vaikka se vaikeaa onkin. Tuosta pettämis jutusta voisinkin kirjoittaa erillisen postauksen, kiitos ideasta.
Kaikista eniten pelkään juuri tuota, mistä viimeisenä kirjoitit. Että joku päivä elän onnellista elämää jonkun muun kanssa ja Tommi ilmestyy jostain pilaamaan kaiken. Haluan tappaa ne tunteet lopullisesti, jottei näin pääse käymään. Haluan selvittää kaiken. Lauri on täydellinen, Laurissa on niin paljon enemmän parempia puolia kuin Tommissa, mutta silti jokin Tommissa vetää minua puoleensa.
Minulla on niin paljon liikaa ajatuksia, niin paljon vääriä tunteita. Kiitos kommentistasi, se synnytti paljon uusia ajatuksia ja pisti miettimään. Vastaukseni on varmasti tosi sekava, koska ajatuksia tosiaan tuli niin paljon! Annan ajan kulua ja katson mitä tapahtuu. Juuri nyt olen onnellinen Laurin kanssa, en samalla tavalla onnellinen kuin Tommin kanssa, mutta onnellinen silti. Ehkä se onni matkan varrella muuttaa muotoaan ja Lauri onnistuu pyyhkimään Tommin mielestäni kokonaan.
Kiitos <3