Rakkaus on tahditon, se ei ilmoita "nyt mä saavun"

Sain aiempaan postaukseen todella mielenkiintoisia kommentteja, kiitokset vielä kerran niistä. Yhdestä saamastani kysymyksestä halusin kirjoittaa kuitenkin vähän laajemmin, joten päätin tehdä erillisen postauksen aiheesta. Tässä siis sekavia ajatuksiani, kysykää toki jos jotain jäi epäselväksi tai jos löydätte ajatusmallistani suuria ristiriitoja!

Onko fyysinen pettäminen pahempaa kuin henkinen?

Ensin vastasin kysymykseen, että on. Mutta sitten aloin miettiä asiaa uudelleen, eikä se välttämättä olekkaan. Itse en ole fyysiseen pettämiseen syyllistynyt, enkä varmasti ikinä voisikaan. Fyysinen pettäminen ei voi olla "vahinko", sitä ei voi tehdä muuten kuin tahallaan. Edes humala ei tee fyysisestä pettämisestä vahinkoa. Pettäminen ei ole ikinä oikein. Jos ei osaa olla pettämättä humalassa, ei pitäisi juoda tai ei pitäisi olla parisuhteessa. Me emme Laurin kanssa seurustele ainakaan vielä, mutta silti on ihan selvää, että muiden sänkyihin ei hypätä nyt. Tottakai olisin loukkaantunut, jos Lauri nyt harrastaisi seksiä muiden kuin minun kanssani. Ja myös itse kokisin sen vääräksi, jos lähtisin Tommin tai jonkun muun matkaan.

Henkinen pettäminen sen sijaan voi olla "vahinko". Tunteille ei voi mitään, ne vain ovat. Henkiseen pettämiseen syyllistyn kai itsekin kokoajan ajatellessani Tommia. Tunnen huonoa omatuntoa miettiessäni Tommia. Mietin Lauriakin paljon, mutta Tommia silti enemmän. En vain voi sille mitään. Tunteet eivät mene pois noin vain, se vaatii aikaa ja tässä tapauksessa se vaatii aikaa enemmän kuin osasin odottaa. 

Tiedän kyllä, että Lauri tuli kuvioihin mukaan liian aikaisin. Silloin minulla oli kaikki vielä kesken Tommin kanssa, enkä olisi ollut valmis uuteen suhteeseen. Lauri kuitenkin vei jalat alta niin täysin, että lähdin hänen mukaansa, enkä ole katunut sitä hetkeäkään. Vaikka minulle on muutaman kerran sanottu, että Lauri on vain laastari, ei hän mielestäni ole. Rakastan Lauria ihan todella paljon, mutta en voi mitään sille, että rakastan samaan aikaan myös Tommia. Jos Tommin ja minun välillä ei olisi ollut mitään, olisin varmasti silti lähtenyt Laurin mukaan sinä iltana, kun tapasimme. Silloin tilanne olisi ollut täysin erilainen, en jarruttelisi näin paljon, vaan antaisin mennä, mutta nyt haluan edetä rauhassa. En halua syöksyä uuteen suhteeseen niin äkkiä, koska Tommin kanssa koko juttu eteni niin nopeasti, että kaikki taisi olla tuhoon tuomittua jo alusta lähtien. Laurin kanssa otan rauhassa, katson mihin asiat johtavat, odotan, että tunteet Tommiin kuolisivat pois.

En vieläkään ole täysin selvillä siitä, kumpi on enemmän väärin, fyysinen vai henkinen pettäminen. Tommin ja Sallan tapauksessa pettäminen oli fyysistä, mutta oli siinä tunteetkin mukana. Se ei siis ollut pelkästään fyysistä, vaan myös henkistä. Se on kaikista pahin vaihtoehto, julminta mitä voi toiselle tehdä. Minun ja Laurin tapauksessa taas ei ole tapahtunut pettämistä, josta olisi "todisteita". Koko pettäminen tapahtuu minun pääni sisällä, ajatuksissani. Se on väärin lähinnä minua itseäni kohtaan, koska kidutan itseäni ajattelemalla väärää ihmistä. Jos nämä ajatukset näkyisivät enemmänkin ulos päin, olisi se toki väärin Lauriakin kohtaan. Jos tunteeni vaikuttaisivat minun ja Laurin suhteeseen, olisi pettäminen väärin. Uskallan kuitenkin sanoa, että ajatukseni Tommia kohtaan eivät käy ilmi mitenkään, enkä käyttäydy Laurin seurassa yhtään eritavalla, kuin silloin jos Tommia ei olisi. Uskon kuitenkin, että nämä ajatukset hälvenevät ajan kuluessa ja voin olla täysin Laurin oma. Jos minusta nyt jo tuntuisi, että haluan Tommin, en ikinä olisi Laurin kanssa. En antaisi tunteiden syventyä yhtään enempää. Mutta koska uskon tosissani siihen, että minusta ja Laurista voi tulla jotain ja siihen, että pystyn ajan kanssa unohtamaan Tommin, yritän täysillä Laurin kanssa.

Fyysinen pettäminen ilman tunteita on myös väärin, mutta ei se silti ole niin kamalaa, kuin pettäminen tunteiden kanssa. Se on vain seksiä, tyydytyksen hakemista joltain muulta kuin omalta kumppanilta. En kuitenkaan ymmärrä, miksi olla parisuhteessa, jossa seksi ei toimi. Itselleni ainakin seksi on tärkeä osa suhdetta, enkä voisi elää suhteessa, jossa ei ole seksiä ollenkaan. On väärin niin itseään, kuin toistakin kohtaan, että lähtee hakemaan sitä suhteen "puuttuvaa osaa" jostain muualta. Fyysisen pettämisen kuitenkin ehkä kaikista helpoiten antaisin anteeksi, mutta syyt siihen täytyisi selvittää kunnolla. Mikä ajoi kumppanin toisen ihmisen sänkyyn? Miksi minä en riitä, mikä minussa on vialla?

Yhteenvetona siis, kaikista pahinta on fyysisen ja henkisen pettämisen yhdistelmä. Henkinen pettäminen on myös väärin, muttei käy ilmi niin hyvin ja on tiettyyn pisteeseen asti hyväksyttävää. Kunhan se ei käy millään lailla ilmi ulos päin ja pysyy kurissa, eikä jatku liian pitkään. Fyysinen pettäminen, eli seksi ilman tunteita on anteeksi annettavissa, mutta jos siihen johtaneet syyt eivät ole selvitettävissä tai se toistuu, on suhde tuhoontuomittu.