Pettämisestä

Mitään uutta ei ole tapahtunut minkään asian suhteen. En ole nähnyt Laurin kanssa, soitelleet olemme tosin jonkin verran. Tommista ei myöskään ole kuulunut mitään, onneksi.

Tähän väliin ajattelin kirjoittaa vähän laajemmin ajatuksiani pettämisestä ja siitä, mitä ajatuksia se herättää minussa nyt.

Itse en siis ole pettänyt parisuhteessa ja olen ehdottomasti sitä mieltä, että en tule ikinä pettämäänkään. En voisi kuvitella tekeväni niin kenellekkään ikinä. Parisuhde on tosiaan parisuhde ja siihen mahtuu vain kaksi ihmistä. Joo, kuulostaa väärältä lauseelta minun suuhuni, olenhan itse ollut parisuhteessa se kolmas ja ylimääräinen osapuoli, mutta sitä mieltä olen silti.

Ennen suhdettani Tommiin ajattelin, että en petä ikinä ja sitä mieltä olen yhä. Mutta silloin ajattelin myös, että en ikinä ole toisen naisen roolissa. Ja toisin kävi. En kuitenkaan tekisi sitä uudelleen. Tiedän nyt millaista on olla toinen nainen, se ei todellakaan ole hauskaa. En keksi yhtäkään positiivista asiaa siitä. Toki alussa jännitys oli melko huumaavaa, mutta sekin laimeni ajan myötä.

En ymmärrä pettämistä. En ollenkaan. Esimerkiksi Tommin tapauksessa, jos Salla ei kerran riittänyt hänelle, niin miksi hän ei eronnut ensin ja etsinyt sitten uutta? Nyt hän kuitenkin näyttää olevan onnellinen Sallan kanssa, joten miksi Salla nyt taas kelpaa? Toki jokaisessa suhteessa on parempia ja huonompia kausia, mutta silloin asiat pitäisi selvittää, eikä heti hypätä vieraaseen sänkyyn.

Pettäjät ällöttävät minua. Varsinkin Tommin kaltaiset "me ollaan just eroamassa" -pettäjät. Ja minä uskoin kaiken ja lähdin mukaan leikkiin. Tommi tiesi kokoajan, että ei hän halua erota. Ja silti uskotteli minulle niin. Seksiaddikti, läheisyyden kaipuinen vai mikä hän oli? Mikä oli hänen motiivinsa tälle kaikelle?

En tiedä, en todellakaan, mutta pettäminen on silti jotain, mitä en ymmärrä ollenkaan. Ja silti olen omalla toiminnallani tehnyt sen mahdolliseksi ja kadun sitä jokainen hetki.