Näin unta Tommista ja minusta. Luulen, että sain uneen aika paljon vaikutteita Jenni Vartiaisen Ihmisten edessä -biisistä, jota kuuntelin eilen. Ja yksinkertaisesti vain ikävästä, joka minulla taas on. Tommista ei ole kuulunut mitään sitten perjantain.
Unessa me kävelimme käsikkäin jossain pienellä kadulla keskellä yötä. Ihmisiä oli melko paljon liikkeellä ja minulla oli jotenkin tunne, että tunsin heistä suurimman osan, mutta en kyllä nyt miettiessäni tunnista ketä he olivat. Olimme siis julkisesti yhdessä Tommin kanssa, koska pystyimme kävelemään käsikkäin. Minusta tuntui, kun olisin leijunut pari senttiä maan yläpuolella. Se tunne oli onni ja se jäi selvästi mieleeni unesta. En ole varmasti ikinä tuntenut niin äärimmäistä onnea kuin siinä unessa tunsin. Haluaisin joskus kokea sen tunteen oikeasti.
Haluaisin, että tuo uni on totta. Ehkä se onkin vielä joku päivä. En tiedä. Kukaan ei tiedä. Jos Tommi nyt edes soittaisi tänään, niin olisin ihan onnellinen. Saa nähdä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti