Pohdintaa

Maybe you're right. Maybe I did it on purpose. Because I can. Because I know things about you, about your family, about your boyfriend. And I know them before you do.

Lähimmäinen, tärkein ja ainut ystäväni lähetti tuon lauseen minulle sen jälkeen, kun olin kertonut hänelle kaiken Tommista, Sallasta ja minusta. Tuo lause on jo aiemmin ollut erään postauksen otsikkonakin ja aina vain se jaksaa mietityttää minua. Se on niin pelottavan osuva, että välillä en edes halua ajatella sitä.

Ehkä olet oikeassa. Ehkä tein sen tarkoituksella. Koska voin. Koska tiedän asioita sinusta, perheestäsi, poikaystävästäsi. Ja tiedän ne ennen sinua.

Ehkä tosiaan tarkoituksella olen näin paha ihminen. Toteutin sen kaiken, mistä minua syytettiin. Salla jo pitkään syyllisti minua siitä, että yritän iskeä Tommia ja että meillä on suhde. Meillä ei tosiaankaan ollut suhdetta vielä silloin, mutta jotain tunteita kyllä oli. Olin vain niin väsynyt siihen kaikkeen syyttelyyn ja siihen, että jouduin aina vakuuttelemaan, etten ollut tehnyt mitään. "Kyllä mä suhun luotan." sanoi Salla silti aina. Ei hän luottanut, tiesin sen. Ja loppujen lopuksi en jaksanut enää olla luottamuksen arvoinen. Annoin tunteille vallan ja unohdin Sallan tunteet. Tein sen kaiken mistä hän minua syytti. 

Myös Tommi sanoi, että ensin ajatteli, että ei voi osoittaa mitään tunteita minua kohtaan, mutta ymmärsi sitten, että ei sillä enää ole mitään väliä. Salla syyttää joka tapauksessa, teimme jotain tai emme.

Yksinkertaisesti vain molemmat väsyimme siihen syyllistämiseen. Miksi emme siis voisi tehdä sitä mistä meitä syytetään? Meitä ei estänyt enää mikään.

Jossain vaiheessa vielä esitin Sallan ystävää, mutta sitten ymmärsin, ettei se voi jatkua niin. En voi olla niin paha, että kaveeraan hänen kanssaan, mutta samalla valehtelen kokoajan. Minun oli vain yksinkertaisesti pakko laittaa ystävyytemme poikki, eikä minun edes tarvinnut tehdä sitä itse. Salla hoiti homman, ilmoitti, ettei halua olla missään tekemisissä, koska hänelle on liian kova pala, että puhun puhelimessa hänen poikaystävänsä kanssa. Hah! Puhun puhelimessa! Se oli hänelle liian rankkaa.. Ja mitä kaikkea muuta hänen selän takanaan tapahtuikaan!

Onneksi Salla katkaisi välit minuun, sillä muuten tämä olisi jo liian sairasta. Aamulla lähdin kotoa ja jätin Tommin nukkumaan tänne. Istuin koulussa Sallan viereen ja juttelimme niitä näitä. Hän kertoi, kuinka hän olisi mennyt Tommille yöksi, mutta Tommi olikin yövuorossa. "Oli muuten aika ihana 'yövuoro'", ajattelin, mutta silti sanoin vain "Aijaa, harmi, ehkä ensi yönä." Ruokatunnilla Salla pyysi minua kanssaan syömään, mutta sanoin lähteväni käymään kotona. Kotiin minä tulinkin ja täällä minua odotti Tommi. Ruoka oli valmiina ja söimme yhdessä ja hän vei minut kouluun. Juttelin taas Sallan kanssa. "Tommi ei vastaa puhelimeen, missähän se on?" ""Ehkä sillä on vaan työkiireitä..."

Salla puhui myös melko avoimesti seksistä Tommin kanssa. Kehui sitä kuinka hyvä Tommi on sängyssä ja kertoi kaikkia pikku yksityiskohtia. "Joo, mä tiedän.", teki mieleni aina sanoa, mutta en voinut, en tietenkään. "Tommi oli käynyt ostamassa uusia boxereita ja aika kivan kauluspaidankin se oli löytänyt." Salla sanoi minulle. "Joo, mä olin sen mukana makutuomarina.", teki mieleni sanoa, mutta en voinut, en tietenkään.

Hetkittäin minulla tulee ikävä Sallaa, kaikkia niitä hyviä hetkiä, joita meillä oli, mutta kyllä näin on parempi. Ei hän ollut minulle oikea ystävä. Kaikki se syyllistäminen, suuttuminen pienistäkin asioista, mustasukkaisuus ja kaikki. Minulla ei olisi saanut olla muita ystäviä, eikä muuta elämää ollenkaan. Hän suuttui heti, jos en päässyt tulemaan juuri silloin kun hän olisi halunnut nähdä. Hän suuttui, jos olin liian laittautunut, hän kuulemma tunsi itsensä rumaksi ja pyysi pesemään meikit pois. Hän kadehti vaatteitani ja kroppaani. Hän olisi kuulemma halunnut olla minä. Kaikki tämä oli todella ahdistavaa, eikä asiat selvinneet puhumalla.

Tällä hetkellä olemme siinä tilanteessa, että tosiaan kuulen kaikista Sallan asioista Tommilta ja kuulen niistä usein jopa ennen Sallaa. Puhumme Sallasta oikeastaan melko paljon, onhan hän kuitenkin melko suuri osa meidän molempien elämää ainakin vielä.

Niin ahdistava lause, mutta silti suurimmaksi osaksi täysin totta.