Sadas postaus! Alle kahdessa kuukaudessa yli sata postausta, melko paljon mielestäni. Ajatuksia on paljon ja olen todennut tämän loistavaksi tavaksi selvittää niitä. Kiitos teille, että olette siellä kommentoimassa ja tsemppaamassa minua. Kiitos myös niistä negatiivisista kommenteista. Minulle tosiaan on suotu ne ihanat anonyymit, jotka osaavat perustella mielipiteensä ja tuovat sen asiallisesti julki, eivätkä vain heittele jotain julmaa haukkumiskommenttia. Kiitos, olette ihania kaikki!
Yksi ihana tuli minua piristämään tänne äsken, ystävä, jota ilman en pärjäisi. Ainut ystävä. Olimme vain, tekemättä mitään. Kaikki on täydellistä juuri niin, edes hiljaisuus ei ole kiusallista, vaan ihanaa. Miten voikaan yksi ihminen tehdä noin iloiseksi?
Tommista ei ole kuulunut mitään. Mutta tiedän kyllä miksi ja ymmärrän ihan täysin.
"Tommi ei ole enää parisuhteessa, vaan sinkku.", ilmoitti facebook taas. Ehkä se on tällä kerralla lopullista, ehkä. Annan hänelle nyt aikaa, hän soittaa kyllä kun siltä tuntuu. En roiku perässä, vaan annan tilaa.
Vaikka hänellä ja Sallalla meni huonosti, kyllä ero on silti kova paikka hänelle. Ehtivät he melkein puoli vuotta seurustella, he näkivät lähes päivittäin. Kyllä heilläkin oli niitä hyviä hetkiä ja yhteisiä muistoja ehti syntyä paljon. Vaikka Tommista varmasti tuntuu nyt pahalta, niin toivon, että hän ymmärtää eron olevan ainut oikea ratkaisu. Ei hän voi jatkaa enää Sallan kanssa. Siinä suhteessa oli liikaa valheita, liikaa tuskaa. Ei se vain olisi toiminut. Sen näki jo ulkopuolisetkin, että eivät he olleet aidosti onnellisia. He eivät olleet sellainen pari, mistä onni näkyi kilometrien päähän. Eivät he olleet yhdessä sellaisia, että muut ihailivat ja kadehtivat heitä kun he kävelivät kadulla vastaan.
Kai se olin osittain minä, kuka pilasi kaiken. Olen myös miettinyt, että jos minua ei olisi, olisiko kaikki Tommin ja Sallan välillä toisin. Väitän, että ei olisi. Kyllä vikaa oli myös Sallassa. En tiedä, olisiko Tommi pettänyt jonkun muun kanssa, jos minä en olisi sattunut kohdalle, mutta Salla ainakin olisi pilannut suhteen joka tapauksessa. Hän vaatii niin paljon huomiota. Hän haluaa olla se ainut, eikä kestä, että Tommilla oli edes ystäviä. Se pilasi kaiken. Tottakai myös minulla oli osani, mutta se ei ollut se ratkaiseva tekijä. Eihän Salla edes tiedä meistä. Eikä toivottavasti ikinä saa tietääkkään.
Kirjoitan tuota pikaa toisen postauksen tähän perään, koska ajatuksia on niin paljon ja haluan sisällyttää yhteen postaukseen aina yhden suuremman ajatuksen, ettei mene liian sekavaksi. Palaillaan siispä kohta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti