Mä en oo tunnevammanen, mul on tunteet

Tänään aamulla ajattelin skarpata ja mennä ajoissa kouluun. Olin siellä jopa puoli tuntia ennen tunnin alkua ja istuin lukemassa ruotsin kirjaa käytävällä. Ketään ei ollut vielä missään, koko käytävä oli tyhjä. Heitin kirjan laukkuun ja lähdin vessaan laittamaan hiuksia kiinni. Juuri kun kävelin käytävää pitkin, jonka päässä vessat ovat, vessan ovi aukesi. Salla. 

Hän tuijotti minua, minä tuijotin häntä. "Voi luoja, ei, ei, ei.", ajattelin. Onnekseni Salla vain lähti tappava katse silmissään pois. Ihme, ettei hän sanonut mitään. En olisi yllättynyt, jos jotain huorakommenttia olisin saanut, mutta ei. Ei mitään. Ehkä hänellä on aloitettu rauhoittava lääkitys tai jotain.

Pelkään yhä ihan tosissani, että Salla hyökkäisi kimppuuni. Hän on oikeasti hullu, jos hän vain päättää, että häntä on kohdeltu väärin. Tommi kyllä kovasti vakuuttelee minulle, että ei Salla minulle mitään tee, mutta itse en olisi niin varma. Ja jos hän päälleni käy, niin sitten tästä tulee isompi juttu. Salla on meinaan ongelmissa sen jälkeen. Ei hänellä ole mitään todisteita minua vastaan mistään, enkä ole mitään laitonta edes tehnyt, mutta jos hän kimppuuni hyökkää niin järjestän hänelle ongelmia.

Ja Salla siis vihaa minua sen takia, että olin hänen poikaystävänsä ystävä. Hän ei tiedä mistään muusta, mitä välillämme on tapahtunut. Ymmärtäisin vihan kyllä, jos hän tietäisi pettämisestä, mutta hän ei tiedä. Sen takia en todellakaan ymmärrä, miksi hän edes vihaa minua.

Tommilla on tänään se työhaastattelu, joten ehkä hän soittaa illalla ja kertoo miten meni. Tai jos se menee huonosti, menee hän mitä luultavammin baariin ja silloin hän soittaa ainakin. Tommilla on kyllä töitä tälläkin hetkellä, mutta ei hänen koulutustaan vastaavaa työpaikkaa, joten siksi hän haluaisi vaihtaa. Yhtä pomppimista työpaikasta toiseen kokoajan, joten toivon todella hänen saavan tämän paikan.

Palataan illalla, jos minulla on taas jotain kerrottavaa. Heippa!