Sivut

tiistai 21. toukokuuta 2013

Miksi elää elämää unelmasta unelmaan ja pelätä päivää jolloin unelmat loppuu ♥

Minua ahdistaa taas äärettömän paljon. Salla on Tommilla, minä olen yksin kotona. Onko tämä kaikki sittenkin vain yksi iso virhe? Minun olisi pitänyt kertoa Sallalle jo aikoja sitten. Nyt on liian myöhäistä.

Haluaisin puhua tästä jollekkin, mutta pelkään ihmisten reaktiota. "Kerran pettäjä, aina pettäjä" tuntuu olevan aika monen ihmisen mielestä paikkaansa pitävä lause, joten miksi he eivät miettisi minustakin samanlaisia asioita? Vaikka en ketään varsinaisesti pettänyt, koska olen sinkku, mutta silti. Mitä jos ihmiset kuulevat tästä ja saan sellaisen maineen, että isken vain varattuja miehiä? En minä varattua halunnut, enkä mitään seksisuhdetta. En vain voinut tunteilleni mitään. Mutta tiedän, että minun ei olisi pitänyt sotkeutua tähän, enkä aio enää ikinä sotkeentua varattuihin. En sen enempää kavereiden poikaystäviin kuin muidenkaan.

Sanani tuntuvat täysin mitättömiltä, koska aiemmin olen aina ollut sitä mieltä, että kaverin omaan ei kosketa ja olen myös inhonnut pettäjiä. Nyt kuitenkin olen kääntänyt pääni molemmissa asioissa. Mutta tässä pääni ei käänny. En enää ikinä iske varattua. En ikinä.




Aina sanon, että en kadu mitään, enkä kadu tätäkään. Kaikella on tarkoitus ja virheistä oppii. En muuttaisi mitään asioita tekemättömiksi, koska olen myös saanut tältä suhteelta niin paljon. Ja tulen toivottavasti vielä saamaan. Tottakai tämä myös satuttaa, mutta minä kestän. En jätä leikkiä kesken.

Me kolme, minä, Salla ja Tommi, olemme kaikki pelinappuloita suurella pelilaudalla. Juuri kun luulen tietäväni seuraavan siirtoni, joku nappula liikkuu sääntöjen vastaisesti ja sekoittaa koko pelin. Välillä luulen olevani pelin kuningatar, mutta sitten tajuankin olevani vain sotilas. Mutta en enää tiedä, kuka hallitsee koko peliä. Silloin kun se en ole minä, luulen sen olevan Tommi. Mutta mitä jos se onkin Salla? Kaikki langathan ovat loppujen lopuksi hänellä. Minä voisin ne häneltä ryöstää, syödä hänen pelinappulansa, mutta en sitä tee. En halua Sallalle mitään pahaa, vaikka minulla olisikin oikeus siihen.

7 kommenttia:

  1. En usko, että kukaan haluaa tieten tahtoen toiseks naiseks varatulle miehelle. Vain pari viikkoo ennenkuin tapasin Alexin, olin sanonut, että en ikinä halua varattua tai yli 30 miestä. Noh, sainkin ne sitten samassa paketissa!

    Usein toisilta naisilta myös kysytään, että "miks roikut varatussa miehessä? Mikset hommaa vapaata miestä?". Mun kohdalla se on ainakin niin, että sydän ja tunteet vie liikaa, vaikkakin sitten väärään suuntaan.. Mutta sama kai se on, jos joku käskis erota vaikka vaimosta/aviomiehestä? Et sä sitä niin vaan pysty jättään, jos yhtään siitä välität ja rakastat!

    Mitä tohon pettämiseen tulee, uskon, että jotkut pettäjät pystyy muuttuun ja toiset ei. Kaikki erilaisia...

    Ja hei, mulle voi aina laittaa s.postia, jos haluat puhua yksityisemmin kuin täällä. :)

    VastaaPoista
  2. Mä en usko ainakaan yhtään tuohon "kerran pettäjä, aina pettäjä". Nuo on niin tapauskohtaisia. Toinen pettää, kun omassa parisuhteessa on vaikeaa ja kaipaa muualta hellyyttä. Toinen pettää tunnesyistä, mitä ne sitten ikinä onkin. Kolmas taas ei vain kykene sen hetkisessä elämäntilanteessa olemaan yhden ja ainoan kanssa. Syitä on monia. Noissakin tilanteissa on vaan syytä katsoa sitä pohjimmaista syytä, miksi niin on tapahtunut ja mikä opetus sillä on, koska kaikki tapahtuva on vain oppitunti, joka meidän täytyy oppia. Että ainakin täältä suunnalta saat tuohon mietteeseen tukea :)

    Tuo sun tilanne kyllä inhottaa mua suunnattomasti... Miksi Tommi vain pyörittelee kahta naista eikä osaa sanoa juuta eikä jaata. Tiedän omakohtaisesta kokemuksesta, että jos pitää valita kahden väliltä, voi se olla hyvinkin vaikeaa. Itse jouduin tilanteeseen, jossa minulla oli tunteita kahta miestä kohtaan. Miestä, joka aiemmin oli jo jättänyt minut ja miestä, johon tutustuin sinkkuna. Välitin kumminkin molemmista, mutta lopulta päädyin valitsemaan sen, joka ei ollut exäni. Valinta oli vaikea, mutta en kadu hetkeäkään ja olen nyt onnellinen. Siksi ehkä hyvä mieti on, että jos rakastaa kahta, valitsee sen, johon rakastui jälkeenpäin, koska jos rakastaisi ensimmäistä, ei olisi rakastunut toiseen. Rakkaus on kaunis asia. Se on täynnä iloa ja toisen sekä itsensä kunnioitusta.

    Olisi kiva tavata sut ihan oikeasti joskus.. Oot tehnyt todella suuren virheen, mutta mikä minä olen sinua arvostelemaan? En ole itsekkään täydellinen. Pidän tekoasi moraalisesti vääränä, niinkuin itsekkin pidät, mutta so what. Olisi kiva olla sun tukena ihan tosissaan, ettet joutuis yksin kokeen kaikkea. Mitä enemmä valotat sun ajatuksia, sitä enemmän mulla löytyy myötätuntoa sinua kohtaan ja halua tukea. Toivon sulle paljon enkeleitä, valoa ja rakkautta. Usko unelmiis, sillä ilman uskoa mikään ei tule toteutumaan.

    On tää juttu kyllä vähä hölmökin rakkaus, mutta sellaista se rakkaus joskus on.

    VastaaPoista
  3. Lila: Niinpä, tunteilleen ei vaan voi mitään ja joidenkin ihmisten on sitä vaikea tajuta. Kai he vaan ovat totaalisen tunteettomia. Ja kyllä itse ainakin haluan uskoa, että Tommi pystyy muuttumaan. Kyllä hän pystyy.

    Kiitos, täytyy katsella jos jossain vaiheessa kirjoittelen, mielessä pyörii kuitenkin niin paljon kaikkea, mitä en voi tänne kirjoitella. Mullekkin päin voi laittaa s-postia jos haluat :)

    Anonyymi: Juu, itse olen aika samoilla linjoilla kun sinä. Ja mielestäni Tommi pettää juuri sen takia, että hänen ja Sallan suhde on tuhoon tuomittu. Hän tietää sen itsekin, muttei osaa päästää irti.

    Itse olen tottakai sitä mieltä, että Tommin pitäisi valita minut, eikä Sallaa, se ei lienee yllätys, mutta uskon, että myös ulkopuolisen näkökulmasta asia on niin. Ei hänen ja Sallan suhteesta tule enää mitään.

    Blogin puolella parikin kertaa minulle on sanottu, että minut haluttaisiin tavata oikeasti, mutta oikeassa elämässä en tunnu kelpaavan kenellekkään.

    Kiitos paljon kommentistasi, se piristi todella. Ihana kuulla, että joltain löytyy vielä myötätuntoa ja ymmärrystä <3

    VastaaPoista
  4. Itse olin niin pitkään toisena naisena, että tiedän, että ihan turhaa jankuttaa niistä vapaista ja mistä lie, mutta mutta...Kun siinä muuttuu itsekin. Alkaa katselemaan elämää just noin, niinkus pelinä: jos mä teen ton siirron, niin salla tekee varmaan tämän, mihin tommi sitten...

    Ja se ON vaarallista! Siinä kyynistyy ja alkaa näkemään kaikkien toimissa jotain motiiveja, mitä niissä ei ehkä ollenkaan ole. Puolustautuu koko ajan ja yrittää selittää itselleenkin toimia.

    Oma varattuni kohteli kyllä mua tosi erilailla. Koko pitkän aikavälin aikana jätti tulematta ehkä pari kertaa ja joka kerta syy oli tosi hyvä, tyyliin en ole Suomessa, koska kone jätti Tukholmaan. Ikinä en odottanut turhaan, ts. aina ilmoitti ajoissa, ellei pääse.

    Ja se on tässä kuviossa se, mitä mä en vaan ymmärrä. Toisena oleminen oli ihan tarpeeksi vaikeaa ilman, että vielä se varattu nöyryyttää tuolla lailla. Mä en sen vuoksi voi uskoa, että Tommi oikeasti välittää, sillä jos toisesta välittää, häntä ei kyllä jätä yökausiksi valvomaan ja odottamaan turhaan.

    VastaaPoista
  5. Hyviä pointteja oli viestissäsi monta, ei pitäisi katsoa tätä pelinä jne. Ja samaa mieltä olen myös siitä, että ei ole reilua Tommilta antaa minun odottaa ja usein vielä turhaan.

    Sitä en kuitenkaan täysin allekirjoita, että Tommi ei välitä tai ainakaan en halua uskoa niin.

    VastaaPoista
  6. Ymmärrän, ettet halua uskoa, mutta ajattele nyt järjellä: aina on aikaa laittaa edes se yksi viesti, ettei tulekaan. Kaksi sanaa: en pääse.

    Mitä muuta se on kuin välinpitämättömyyttä, että ei sitä tee? Laiskuutta? En voi oikeasti tajuta juuri sitä, että pysytään varatun kanssa, vaikka se kohtelee ihan paskasti. Silloin, kun mukana todella ovat kaksipuoleiset tunteet, se näkyy just siinä, että se toinen ei ole mikään heittopussi.

    Ajattele omalla kohdallasi: minkälainen on sellaisen ihmisen asema sun elämässä, jolle et viitsi edes viestiä heittää, vaan annat odotella ittees jossakin?

    Toinen vaihtoehto ei ole sen parempi, kenties Tommi vaan on niin itsekäs ja epäempaattinen, että ei voi ymmärtää, miltä tuntuu odotella toista, toivoa, kuuunnella jokaista ohiajavaa autoa, että joko, ehkä nyt...Ja jos näin on, niin sit ei kaveri siitä kyllä ikinä muutu ilman jotain maatamullistavaa katastrofia ja terapiasessiota, vaan pysyy ikänsä minäminä mullemulle samatmuista-tyyppinä.

    VastaaPoista
  7. Totta. Tommi on laiska ja myös epäempaattinen. Ei hän ymmärrä, että minä tosissani odotan, että minulla ei ole mitään muuta tekemistä. Olen sanonut monesti, että jo se yksi viesti merkitsee minulle niin paljon, mutta ei hän ymmärrä.

    Silloin kun hän on ihana, hän laittaa sen yhden viestin, ilmoittaa ettei pääse, soittaa jopa joskus, mutta usein näin ei ole. Ei hänestä nytkään ole kuulunut mitään sitten sunnuntain. Hän välittää minusta silloin, kun minusta on hyötyä hänelle, kun hänellä ja Sallalla menee huonosti. Olen se kakkos vaihtoehto. Tiedän sen kyllä, eikä se tunnu hyvältä.

    VastaaPoista