Sivut

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Vastuu

Vastuu on paskaa. Vastuu uuvuttaa. Vastuu on taakka mun niskassa. Mun, ei kenenkään muun. Aina, ihan aina, jokaisessa parisuhteessa kaikki vastuu kaikista asioista on mulla. Niin myös tässä suhteessa. Mä oon äiti, vaimo, laskujen maksaja, muistuttaja. Silti mä en kuulemma koskaan tee mitään.

Illalla nukkumaan mennessä viimeiseksi ja aamulla heti ensimmäiseksi mä käyn päässäni läpi kaiken. Onko kaikille puhtaat vaatteet, mitä tänään syödään, tarvitseeko käydä kaupassa, onko kauppalista kirjoitettu? Onko laskut maksettu, milloin sen laskun eräpäivä olikaan, onko säästötilillä rahaa, jäikö mulle taaskaan yhtään omaa rahaa? Pesinkö lapselta hampaat, lähetinkö ne kutsut? Ainiin se astianpesukone piti täyttää. Joku on jättänyt ruuat pöydälle lämpimään. Muistitko hakea opiskelupaikkaa, laitoithan sen sähköpostin?

"Miks sä sit huolehdit niistä? Antaisit olla."
No koska kukaan muu ei huolehdi.

Mä en voi koskaan olla se, joka ei tiedä tilin saldoa. En se, joka lähtee ovet paukkuen ja palaa kahden päivän päästä humalassa. En voi olla se, joka lähtee extempore-reissulle ilmoittamatta mitään tai jättää tulematta kun on sovittu. Mä en voi jättää laskuja maksamatta, enkä ruokaa tekemättä. En voi, koska tiedän, ettei kukaan niitä mun puolesta tee.

Jos tässä olisi vain me kaksi, mä voisin vielä huolehtia vähän vähemmän. Mut en nyt. En lasten kanssa. Kaikki, aivan kaikki on mun vastuulla. Ja mä oon väsynyt siihen.

---

Istun yksin olohuoneessa ja tuijotan seinää. Kello tikittää samaa tahtia, kuin neljä vuotta sitten siinä pienessä yksiössä. Yhtä painostavasti, kuin odottaen mun romahtavan tähän, aivan kuten silloin. Mutta mä en voi. Silloin mulla ei ollut ketään, joka mua näin paljon tarvitsee. Saatoin korkata pullon milloin tahansa, saatoin mennä mihin vain, tehdä mitä vain. Ja siinä mä istuin. Tuijotin seinää ja itkin. Odotin tätä kaikkea, mitä mulla nyt on. Hieno koti, perhe, lapsia. Onnea mulla ei silti koskaan ole. Odotan aina vain jotain. Mitä, sitä ei tiedä kukaan.
(Sit kun mulla on ___ mä olen onnellinen.)
Vaadinko mä liikaa?

Mun pää on liian sekaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti