Laurissa ja miehessä on vain yksi ero. Lauri ei koskaan edes yrittänyt, mies sentään yrittää. Me leikitään aikuisia, laitetaan yhteistä kotia, käytetään yhteisiä rahoja, odotetaan lasta. Yritetään parhaamme mukaan unohtaa, mitä paskaa tää on kokoajan. Hän pitää mun toistakin lastani omanaan ja vaikka tilanne meidän välillä olisi mikä, hän on lapselle hyvä. Ja minä arvostan sitä.
Mä olen silti ihan loppu. Loppu tähän odotukseen, masennukseen, ahdistukseen. Uhmalapseen, riitoihin ja ongelmiin. Tahdon auringon, kevään, lämmön, vauvan. Ehkä sitten. Ehkä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti