"Lisää lapsia tuollaiseen elämäntilanteeseen..."
"Heti toisen miehen kanssa..."
"Ihan ajattelematonta toimintaa..."
"Lapsellista, kasvais aikuiseksi..."
Voi voi, vali vali. Mun elämäni, mun päätökseni. Paheksukoon, en välitä tällä kerralla. Nautin ja toivon, että päästään turvallisemmille viikoille asti.
Löysin tämän blogin eilen. Eilisen ja tämän päivän aikana luin koko blogin läpi, postaus postaukselta, alusta loppuun.
VastaaPoistaJa ei tässä jumalauta voi muuta sanoo kun hattuu nostaa. Nainen, sä olet selvinnyt aivan jumalattomasta määrästä paskaa, enkä oikeestaan edes ymmärrä, että miten. En nyt tiedä, merkitseekö tämä paljonkaan tuntemattoman suusta, mutta ei helvetti sä olet vahva, kun kaiken tän jälkeenkin sä olet vielä tässä. Oon lukenut paljonkin kirjoja, jotka ois tässä vaiheessa jo päättynyt ja aika huonolla tavalla, mutta sähän porskutat saatana vieläkin menemään ku mikäkin voimanainen. Ja vielä nuorempi kuin minä, ja voin muuten sanoo että ei kyllä oma pää olis samanlaista pyöritystä kestäny. Oli sulla tätä kommenttia lukiessa millanen olotila tahansa, voit jumalauta antaa itelles raikuvat aplodit; sä olet vielä tässä.
Miten arki menee nykyään? Ois mahdottoman mukava kuulla, että ihan mukavaa on ainakin edes noin 50 % ajasta tai mahollisesti vielä enemmänkin. Toivon, että niitä hyviä hetkiä tulee tarpeeks, että ne huonotkin kestää siinä sivussa. Kaikkea hyvää sulle, ja mahdolliselle maha-asukillekin!
Kiitos, tää toi taas lisävoimia! Nykyään arki menee ihan ok, huonoja hetkiä on ja olen avun piirissä edelleen, muttei mitään valtavaa. Ihan mukavasti mulla menee suurin osa ajasta. Toisinaan tulee ryvettyä itsesäälissä ja tuntuu että elämä potkii päähän vieläkin, mutta menneistä selviytyminen luo uskoa myös nykyisistä jutuista selviämiseen.
PoistaAikalailla puhtaalta pohjalta mä olen yrittänyt aloittaa ja ottanut rohkeita askeleita ja riskeerannut aika paljon. Tällä hetkellä kuitenkin näyttää, että se kannatti.
Kiitos kivasta kommentista :)