"Hätäkeskus" vastaa ääni puhelimessa. Mustaa, hämärää, ei mitään muistikuvia. Ensin saapuu poliisi, heti perään ambulanssi. Hän on jo lähtenyt. Tehnyt peruuttamattomia ja paennut paikalta. Poliisit etsivät ja etsivät, eivät löydä. Teemme rikosilmoituksen. Ohikulkija sanoo hänen olleen huumeissa, en pysty sanomaan siihen mitään. Ei muistikuvia.
Seuraavan yön pyörin sängyssä. Nukun minuutteja ja havahdun painajaiseen. Aamu neljältä herään omaan itkuuni, enkä saa enää unta. Nyt kaikki on lopullista, vihdoin.
Mä niin toivoin kaiken menevän toisin. Olin jo hetken näkeväni sen hänessä, muutoksen. Olin väärässä, taas kerran.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti