Ristitulessa

Huomenna on joulukuu.
"Ihanaa, lunta ja jouluhömppää ja lahjapaperia ja yllätyksiä!"

Helvetti, että mä olen lopussa. Vihaan kaikkea. Kun tyttö nukkuu, hakkaan nyrkkejä seinään ja huudan pääni sisällä sitä hiljaista, sielua korventavaa huutoa, jota kukaan ei kuule. Pahoinpitelen itseäni, annan itseni tuntea kuinka epäonnistunut mä taas olen.

Mä olen... tosi ihastunut Laurin ystävään. Mä tapailen Laurin ystävää. Ja Lauri rakastaa mua. Mä näen heitä vuorotellen ja he tietävät tilanteen. Vonkaavat mua itselleen. Tuovat kukkia ja pikkulahjoja, ovat mustasukkaisia musta. Ja mä vihaan sitä.

Me erottiin Laurin kanssa jo. Hän mokasi jo. Minäkin mokasin. Ja tälle toiselle mä sanoin, etten ole valmis. Ja silti he yrittävät. Ajavat mut nurkkaan, saavat mut itkemään itseni uneen. En mä osaa ajatella tällaisia nyt. En mä halua mitään miehiä. Kaikista mieluiten olen yksin, keskityn pitämään lapsen ja itseni hengissä. Se on ainoa, mihin mun voimani nyt riittävät.

Mä toivon, että uusi vuosi on uusi alku. Saa nähdä.