Samat biisit soi radiossa päivästä toiseen, pakko kuunnella vain hiljaisuutta toisinaan. Sekin kuulostaa niin tyhjältä, että ahdistaa. Tuntuu, kuin mun ohimoilla laukkaisi tuhat villihevosta ja keuhkot olisivat painautuneet kasaan. Hiukset on enemmän takussa kuin aikoihin, enkä jaksa edes harjata. Pitäis jotain aktiviteettia keksiä, tuo lapsi kaipaa muutakin kuin neljä seinää ja surunaamoja.
Tää kaupunki on sekaisin. Ihmiset riehuu puukkojen kanssa ja satuttaa toisiaan. Mä en vieläkään saa pakkaa kasaan, pitäiskö mun vaan ottaa ja lähteä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti