Vauva on ollut yhtä kauan ulkona kohdusta, kuin hän oli siellä sisällä. Hirvittää tää ajan kulku. Päivät tuntuu kestävän ikuisuuden, mutta kuukaudet vierii niin nopeasti, etten ehdi edes tajuta.
Mä olen ollut hyvä äiti. Ihan helvetin hyvä, olosuhteisiin nähden. Mä olen yrittänyt tehdä kaiken "oikein", terveellisimmällä ja raskaimmalla tavalla. Kestovaippaillut, täysimettänyt kuusi kuukautta, kokannut jokaisen ruoan itse. Ja Lauri on ollut hyvä isä, toisinaan. Silloin, kun on ollut läsnä.
Nyt hän ei ole läsnä. Ei ole aikoihin. Ja mä en oikein vieläkään tiedä, mitä tästä tulee. Mä tarvitsisin puhtaan alun, mutten oikein tiedä mitä se tarkoittaa. Muuttoa? Ehkä. En tiedä vielä. Jotain pitäis keksiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti