Ihan pian me ollaan oltu kolme vuotta yhdessä. Kolme helvetin pitkää ja vaikeaa vuotta. Mut silti niin ihanaa ja mahtavaa vuotta. Kolme vuotta sitten tähän aikaan mä en olisi osannut kuvitellakaan, että mä tulen pian tapaamaan mun tulevan lapseni isän. En osannut kuvitella, mihin pikainen pyörähdys puistossa voisikaan johtaa. Ja tässä me ollaan, kolmen vuoden jälkeen, perheenä.
Mä en tiedä kuka ja missä mä olisin ilman Lauria. Kaikesta paskasta huolimatta hän on ollut lähimpänä mua, kun mä olen kasvanut teinistä aikuiseksi, valmistunut koulusta, saanut lapsen. Hän on ollut mun kanssa mun elämäni suurimpien muutosten aikana. Vaikka hän on ollut paska toisinaan, kohdellut mua huonosti ja mokaillut, rakastan mä silti ihan helvetisti vieläkin.
muistat ehkä ku joskus jaksoin uskoo että tää on taas joku sairas feikkiblogi ja keksit päästäs juttuja mutta alan pikkuhiljaa uskoon että ehkä sun elämä on ihan todellinen. tsemppiä siihen :-D <3 kaikel raukkaudel, oikeesti
VastaaPoistaMuistan joo :D Eipä siinä, kiva kun näytät hengaavan täällä vieläkin ja kiitti tsempeistä!
Poista