Paskat mä silloin viikonloppuna kävin missään. En mä jaksanu. Nukuin, nukuin, nukuin.
Googlen hakusanat kuluneelta viikolta: synnytyksen jälkeinen masennus, masennus, ahdistus, depressio.
Mun on paha olla. Mä eristäydyn maailmasta, olen loppu. Niin helvetin loppu. Odotan erästä viikonloppua, jolloin vihdoin näen kaveria. Ainoaa jäljellä olevaa sellaista.
Mä voisin taas kirjoittaa paperille samat tuntemukset kuin pari vuotta sitten. Mulla ei ole ketään.
Mä taas vaellan silmät ummessa ympäriinsä, en tiedä mihin olen menossa. En tiedä kuka olen. Miten mä taas päädyin tähän...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti