Mun tekis mieli sanoa kaikille ihmisille mun elämässä, että painukaa helvettiin. Antakaa mun olla rauhassa, yksin. Mä en tarvitse teidän apua. Mutta kun mä tarvitsen. Tarvitsen niin vitusti. Tää kaikki alkaa mennä niin rajusti yli mun suorituskyvyn, etten pysty enää.
Ei mulla vauvan kanssa oo ongelmia. Se on ihana, ihana. Helppo lapsi. Antaa mun nukkua, eikä kiukkua turhasta. Mut jumalauta millaista paskaa kaikki muu on. Parisuhde on paskaa. Ei oo luottamusta mun puolelta, ei kipinää, ei mitään. Ystävät on paskaa, ketään ei enää kiinnosta, mitä mulle kuuluu. Kaikki on paskaa. Mä en saa mitään aikaan. Makaan sohvalla, lihon, pelkään huomista. Ahdistun, ahdistun vähän lisää. Enkä mä osaa edes tunnustaa sitä kenellekään. Niin kuin en koskaan. Kaikki on hyvin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti