Sama sekoilu jatkuu, kuin joskus aikoinaan. Olen iloinen, kun saan pidettyä itseni vauhdissa ja minulla on puuhaa. Mutta heti kun tekeminen loppuu, talo hiljenee ja minulla ei ole muuta kuin aikaa, en saa pidettyä itseäni kasassa. Ensin tekee mieli kirjoittaa vaaleanpunaisia sydämiä ja hattaraa ja yhtäkkiä kun alan miettiä liikaa, ukkospilvet valtaavat pään.
Mä en kestä rutiineja. Minulla tulee nopeasti tylsää, kaipaan vaihtelevuutta, tai muutun levottomaksi. En saa mitään aikaan, ahdistun. En kuitenkaan taaskaan uskalla puhua tästä kenellekään, pelkään huonomutsi -leimaa. Tahdon suorittaa, tehdä kaiken täydellisesti, vaikka tiedän, ettei kukaan voi olla täydellinen.
Hajottaa päätä tää stressi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti