Tänään mä ymmärsin, miksi mä olen onnellisempi kuin aikoihin. Koska mä en odota mitään. Ennen mä aina odotin jotain.
"Mä olen onnellinen sitten kun..."
Kun muutan omaan kotiin, kun olen täysi-ikäinen, kun saan ajokortin, kun Laurin armeija loppuu, kun valmistun...
Enkä mä koskaan silti ollut onnellinen, vaikka se asia, jonka piti tehdä mut onnelliseksi, oli jo toteutunut. Aina mä keksin jotain uutta, joka tekisi mut onnellisemmaksi. Nyt mä kuitenkin olen aivan vahingossa tajunnut, että mulla on kaikki, mitä onnellisuuteen tarvitaan.
Ei mulla ole paljon rahaa tai ystäviä, hienoa autoa tai kotia, mutta mulla on kaikki, mitä mä tarvitsen. Pieni, mutta vahva tukijoukko, perhe, ruokaa kaapissa, katto pään päällä ja valoa. Mä selviän arjesta, osaan olla positiivisempi ja jaksan paremmin.
Kuten mä olen aiemminkin sanonut, äitiys sopii mulle. En mä ennen sitä tiennyt tai osannut kaivata, mutta nyt en vaihtaisi mitään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti