Mä en oikein taas tiedä mitä mä kirjoittaisin. Vauva-arki on tällä hetkellä niin samanlaista joka päivä, etten osaa lisätä edelliseen postaukseen paljonkaan. Lapsi kasvaa, kaikki on hyvin. Univelka lisääntyy, mutta mä jaksan.
Menneisyyttä miettiessäni en voinut eilen olla ottamatta selvää siitä, mitä Sallalle kuuluu nykyään. Terapia on loppumaisillaan ja hän syyttää yhä kaikesta minua. Ja Tommiakin, tietysti. Terapia ei auttanut, sanoisin.
Tommin kuulumisiakaan mä en ole kirjoittanut aikoihin. Hän asuu ja elää taas yksin. Tapaa lastaan liian harvoin, työskentelee liikaa, juo liikaa. Soittelee minulle miltei päivittäin, mutten jaksa vastata läheskään joka kerta. "Mä ikävöin sua, miks mä en valinnut sua silloin kun mä vielä pystyin..."
Mä olen meistä kolmesta kai se, joka sai kaiken toimimaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti