Raskaus sopii minulle. Kaikesta huolimatta, lääkäreiden epäilyistä huolimatta. Nyt noin kahdeksan kuukautta raskaana olleena voin sanoa, että miltei mikään pelko, omani tai muiden, ei käynyt toteen. Olen fyysisesti kohtalaisessa kunnossa, enkä vuoteen omana, kuten pelättiin. Olen rauhallisempi, paremmalla tuulella ja mielialani on tasaantunut, toisin kuin joillakin raskaana olevilla. Mä jaksan paremmin ja mulla on jotain, minkä takia nousta aamuisin.
Myös mun ja Laurin tilanne on monelta kannalta ainakin toistaiseksi parempi, kuin aiemmin. Mä olen itsevarmempi ja myös tietoinen siitä, miltä näytän ja haluan näyttää. Mä kannan itseäni ylpeänä ja olen iloinen olevani juuri tällainen.
Toisaalta mä myös pelkään aikaa raskauden jälkeen. Säilyykö kaikki tämä, vai murskaavatko muutokset mut alleen? En usko. Eiköhän mulla ole samanlaiset tunteet myös äitiyden kanssa. Ainakin toivon niin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti