Turhautuminen

Niin moni ihminen luulee meidän olevan yhä yhdessä. Ei me näytetä kriisejä ulos päin, ei olla koskaan näytetty. Mä itsekin toisinaan hairahdun elämään jossakin harhassa ja uskon saman valheen, kuin kaikki muutkin. Kerta toisensa jälkeen mä kuitenkin ymmärrän, että ei tää elämä toimi niin. Ei kaksi näin rikkinäistä ihmistä voi elää yhdessä. Toisinaan rikkinäiset ihmiset korjaavat toisensa, mutta me vain hajotamme toisiamme lisää. Sä syyllistät omista virheistäsi kaikkia muita ja mä taas otan kaikkien muidenkin virheet niskoilleni. Sä et osaa puhua asioista, enkä mä osaa pitää suutani kiinni. Sä et osaa tuntea juuri mitään ja mä olen ylitunteellinen.

Töykeä ja hyvä uskoinen, tuhlari ja pihi, vastuuton ja vastuullinen, lapsi ja aikuinen. Ne me ollaan. Ei siitä tuu yhtään mitään. Ja silti mä typerys jaksan yrittää, päivästä toiseen. Kävelen upottavassa suossa, enkä ymmärrä, että jokainen askel upottaa edellistä enemmän. 

Toisen meistä on pakko muuttua, tai tästä ei tuu koskaan mitään. Mut tuskin se enää tapahtuu, kahden vuoden jälkeen.