Tekee mieli lähteä viihteelle. Valehteluahan se olis, jos väittäisin, ettei mun tee päihteitä mieli. Enkä mä häpeä sitä sanoa, koska mä voin ylpeänä kertoa olleeni täysin päihteetön koko raskauden ajan ja aion olla loppuun saakka. Mä aion myös imettää, mikäli mahdollista, joten päihteettömyys jatkuu vielä pitkään. Tässä yksin kotona istuessa tiistai-iltana mä kuitenkin mietin, että voi luoja kuinka mun tekisikään mieli vetää pää niin sekaisin, etten tiedä edes omaa nimeäni. Ehkä vielä joskus.
Mua väsyttää. Mua sattuu joka paikkaan, vauva kääntää ja vääntää itseään asennosta toiseen ja mun kylkiluuni ovat kovilla. Mä en olis yhtään pahoillani, jos hän päättäisi jo vaikkapa kuukauden päästä tulla ulos. Se olisi hyvä, helvetin hyvä. Ja mä olen valmis, niin valmis kuin voi olla. Koti on sisustettu ja vauvalle on hankittuna yhtä jos toista, tarpeellista ja tarpeetontakin.
Arkeen kuuluu vauvan nimimietintöjä, lepoa, ruokaa, musiikkia. Rentoilua kotona lähinnä. Eipä tänne sen kummempia. Sekavaa tekstiä ja väsymystä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti