Pienet sormet

Oi voi, tänään kaikki alkoi taas tuntua hiukkasen todellisemmalta. Sain tietää lapsen sukupuolen ja näin pikkutyypin heiluttelevan käsiään ja jalkojaan. Vaikka jo ensimmäisessä ultrassa asiat alkoivat muuttua todellisiksi, niin kyllä oli vielä hienompaa nähdä näytöllä mönkivän aivan ihmisen näköinen olento, eikä enää niin katkarapua muistuttava kaveri. 

Asiat alkavat muutenkin olla aika mallillaan. Tukijoukkoja on ilmaantunut yllättävän paljon kuin itsestään ja muutama Laurinkin sukulainen on ollut yhteyksissä minuun. Vaatteita ja tarvikkeita tarjotaan sieltä ja täältä, eikä varmasti mitään tarvitse ostaa uutena. 

Pieni stressi tietysti aina painaa päälle, mutta ei mitään maailmaa kaatavaa. Laurin osuus tämän lapsen elämässä on tällä hetkellä kai se suurin kysymysmerkki, mutta en mä jaksa sitäkään stressata. Kyllä kaikki järjestyy ajan kanssa ja itsestään, niin on käynyt ennenkin.