Täällä sitä ollaan, sairaalan valkoisissa lakanoissa taas kerran. Kun en kerran osaa levätä kotona, niin täytyy se tehdä täällä, vaikka väkisin. Tippa käteen ja lehti kouraan, eikä auta kuin makoilla. Tutkimuksia tutkimusten perään ja silti mitään ei koskaan selviä.
Selvää lihasheikkoutta kaikissa raajoissa, selittämättömiä särkyjä ja sen sellaista. Vauva sentään on kunnossa. Pyörätuoli kulkee ja kahvion pulla on hyvää. Palataan paremmilla uutisilla, toivottavasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti