Brave

Jostakin syvältä mun sisältäni on kammennut tiensä esille helvetin sisukas ja päättäväinen nainen. Mä en enää jaksa välittää paskaakaan muiden mielipiteistä tai uhkailuista. Tää on mun elämäni ja mikäli se ei heille kelpaa, mä en tarvitse heitä osalliseksi siihen. Tämä on mun lapseni, eikä kukaan vie sitä pois multa.

Lauri jojoilee edes takaisin, eikä tiedä ollako vai eikö olla. Hetkittäin hän selaa innoissaan vuokra-asuntoja päivän lehdestä ja heti seuraavalla hetkellä hän pyytää mua lähtemään ja jää yksin murjottamaan sohvan nurkkaan. Mut kyllä mä ymmärrän, ei tää ole mullekaan sen helpompaa. Vieläkin mä jaksan elätellä toiveita siitä, että meistä tulee vielä helvetin hyvä perhe, mutta sen näkee sitten aikanaan.

Tänään mä lähden moikkaamaan sukulaisia parin sadan kilometrin päähän ja palaan huomenna. Pakko päästä vähän tyhjentämään päätä ennen viimeisiä ylioppilaskirjoituksia. Perjantai ja maanantai vielä edessä ja sitten se on vihdoin siinä.