Mä en oikein tiedä. Edellinen teksti tiistaina, niin paljon kerrottavaa, muttei sanoja.
Murtovarkaita ja päihteitä. Poliiseja ja hätäkeskuspuheluita. Huhhuh.
Mua väsyttää ja mä olen niin pahoillani siitä, millainen tää blogi on taas.
Meidän suhde on katkolla ja kohta kai minäkin. Mä en vaan jaksa tätä.
Reilu pari viikkoa ylioppilaskirjoituksiin.
Ada hei pitkästä aikaa! Sä olet selvinny lukiosta tähänkin asti, ei siis kauaa enää, kyllä sä jaksat kunnialla loppuun asti! Toivon sulle viisautta oikeisiin valintoihin, musta tuntuu et sun sydän tietää parhauten mitä sä tarvit ja mitä haluut elämältä. Joskus vaan sen unohtaa ja sit ei kuuntele. Mä oikeasti tiedän, että sua vastaan kävelee vielä sun arvoisia ihmisiä, mutta jos sä jäät roikkumaan näihin ihmisiin nyt, sä et välttämättä noteeraa niitä. Mutta sä tiedät mitä tehdä itse parhaiten. Toivon, että jotenkin saat apua ja otat sitä vastaan. Ois sulle niin hyväksi <3 Voimia! <3
VastaaPoistaBea
Pakko jaksaa, en mä voi tässä vaiheessa enää luovuttaa. Vaikka vaikeaahan tää on, niin kuin kaikki muukin tällä hetkellä. Mut vieläkin mä jaksan sokeasti uskoa, että kyllä tää tästä. Ja apua mä saan joo, viikoittain, mutta sen hyödystä mä en vieläkään ole varma. Kiitos Bea <3
Poista