Mulla on ikävä sitä ikävän tunnetta. Ikävä sitä kipinää, jonka se loi. Odotusta ja perhosia vatsan pohjassa. Siitä asti, kun Lauri pääsi intistä, kaikki on ollut vain tasaista ja tylsää. Pidetään taukoa ja jatketaan taas. Riidellään ja sovitaan, erotaan ja palataan yhteen.
Tavallaan mä kuitenkin rakastan tätä tappelemista. En mä osaisi olla täydellisen herrasmiehen kanssa. Se olisi liian kliseistä ja ahdistavaa, mä vaan ottaisin siitä paineita itselleni.
Viime päivinä mulla on ollut sellainen fiilis, että tekee mieli vain ottaa ja lähteä. Sulkea puhelin ja olla ilmoittamatta kenellekään mitään. Saada ihmiset huolestumaan, aiheuttaa hämmennystä. Olla viikko poissa ja palata yhtäkkiä. Olla kertomatta kenellekään mitä mä olen sen viikon aikana tehnyt, Ottaa aikaa ihan vaan itselleen. Ehkä mä teenkin niin, mun on vain pakko pinnistellä koulun kanssa vielä hetki.
Tsemppiä pinnistelyyn; loppurutistus kyllä kannattaa :)
VastaaPoista"vanhus"
Kiitos :)
PoistaHei
VastaaPoistaMulla oli aikoinaan vähän samanlaista kuin sulla.
Seurustelin 3vuotta idiootin kanssa jonka kanssa tapeltiin aina, erottiin, palattiin yhteen, molemmat joi liikaa ja lyötiin ja revittiin vaatteista toisiamme. Olen nyt 21vuotias ja erosta on melkein 1,5 vuotta.
Erosimmekin lopullisesti sillain että olimme yksiltä synttäreiltä menneet yhdessä baariin. Olin ihan kännissä ja sitten jotenkin päädyin meille molemmille tutun pojan kanssa juttelemaan ja tanssimaan. Mitään suurempaa ei tapahtunut mutta olin heti seuraavana päivänä valmis vaihtamaan ja niin aloin seurustella tän uuden pojan kanssa.
Seurustelimme melkein vuoden ja kaikki meni tosi hyvin, ei ollut yhtäkään riitaa ja rakastin kauheasti. Poika on muutenkin menestynyt, hän on 18vuotiaana alkanut yrittäjäksi, hänen isäpuolensa on rikas jne. Hän oli aivan ihana mutta en sisimmässäni osannut käsitellä ihmistä joka ei näytä tunteitaan raivoamalla, tönimällä ja heittämällä tavaroita. Epäilin koko ajan että poika ei oikeasti rakasta minua ja jätin hänet sitten viime lokakuussa. Olen katunut ja itkenyt joka päivä. Miten saatoin olla niin tyhmä.
Toivottavasti sinun suhteesi ei vaikuta tuleviin.
Minusta tuntuu, että mulle on käynyt nyt jo juuri kuten sinulle, vaikka seurustelenkin vielä. En mä osaa olla "hyvien" ihmisten kanssa. En vain osaa, vaikka kuinka yritän.
Poista