Yksiö, yksilö

Viikko ja se on ohi. Vihdoin. Koko painajainen on vain pala menneisyyttä, kullattuja muistoja. Laurin inttii päättyy ja uusi jakso elämässä alkaa. Mä toivon todella, että se jakso on hyvä.

Koko tulevaisuus on vielä hieman epäselvä, koska Lauri ei tunnu itsekään tietävän mitä tahtoo. Mä olisin täysin valmis sitoutumaan, mutta näyttää siltä, että mun kohdalleni on sattunut harvinaisen sitoutumiskammoinen yksilö. Asioissa siis todellakin on järjestelemistä, mutta mä tahdon uskoa, että kaikki saadaan sujumaan.

"Mä en tahdo seurustella, mä rakastan sua."
Ota siitä nyt sitten selvää. Mua lähinnä turhauttaa koko tilanne niin paljon, etten tahdo edes ajatella. Kaikki sujuu näin ja näillä mennään.

Mä olen viimepäivinä niin päihteissä kuin selvänäkin miettinyt sitä, kuinka paljon mä olen oikeasti muuttunut sen jälkeen, kun mä tutustuin Lauriin. Mikään ei ole enää entisellään. Sitä mä en tiedä, onko se hyvä vai huono asia, mutta tässä sitä ollaan. Sen mä kuitenkin tiedän, etten palaisi menneisyyteen, vaikka voisinkin.

Mulla on teille tosi paljon juttuja luonnoksissa, mutten vain jotenkin saa aikaiseksi. Mä olen kokoajan joko niin sekaisin tai niin väsynyt, etten saa ajatuksia kasattua tarpeeksi. Tämäkin teksti on lähinnä pomppimista sinne ja tänne, mutta menköön.