Old habits

Tänään mä olen tasoitellut viikonlopun univajeita ja yrittänyt totutella arkeen palaamiseen. Kuten tavallista, uni ei meinaa kuitenkaan tulla, kun Lauri on poissa taas. Niinpä mä aikani kuluksi kävin moikkaamassa humalaista Tommia, joka oli yksin kotona. Tästä tapaamisesta mä huomasin sen viikonloppuna tapahtuneen muutoksen itsessäni kaikista selkeiten.

Kuten sanottu, Tommi oli siis humalassa ja yksin. Hetkinen me siinä ehdittiin jutella aivan normaalisti, musiikki pauhasi taustalla ja kaikki oli hyvin. Mä kuitenkin kokoajan odotin jotain. Ja se "jotain" tuli, kuten arvata saattaa.

"Mä haluan sua."

Mies, jolla on perhe. Mies, joka on kusipää. Hän tasan tietää, ettei mitään mahdollisuuksia ole. Ei mitään mahdollisuuksia. Mä en ole niin hirviö, että tekisin sellaista hänen naiselleen. Niinpä mun oli siis pakko tehdä jotain muuta. Ja se jotain oli niin epätyypillistä mulle. Yleensä mä olisin vain kuitannut koko jutun naurulla ja vaihtanut puheenaihetta. En kuitenkaan tänään.

Mä hymyilin kujeilevasti, katsoin häntä silmiin ja annoin ymmärtää. Vedin paitaa hiukan alemmas, kumarruin aivan kiinni häneen ja hengitin hänen korvaansa. Kiusoittelin, kiusoittelin niin paljon. Ja sitten mä kuiskasin, kiihottavimmalla äänelläni koskaan: "Älä vitun mulkku luule, edes parhaimmissa unelmissas. Anele, etten mä kerro sun naiselles."

Mä otin kaikki tavarani, heitin kengät jalkaan rappukäytävässä ja kuulin kuinka Tommi etsii avaimiaan kotonaan. Juoksin ulos ja kiersin pidempää reittiä kotiin, jottei hän osaisi juosta mun perääni.

Tämän illan saldo: hyvä mieli, 11 vastaamatonta puhelua ja kolme tekstiviestiä.