Sivut

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joka kerta se viiltää samalla tavalla

Tommi tavoittelee mua. Mä annan vaan olla, ei mua kiinnosta. Kaipaan taukoa koko ihmisestä. Se ei anna mulle mitään, se vaan vie viimeisetkin hyvät asiat pois multa.

Mulla on kokoajan jonkinlainen kooma päällä. Mä teen asioita, aika kuluu, enkä mä muista tehneeni yhtään mitään. Aamulla mä luulin, että on maanantai. Ajatuksissani mä olin saattanut Laurin junaan vasta eilen. Todellisuudessa on keskiviikko, mä olen ollut kaksi kokonaista päivää yksin. Aika vaan kuluu, mä makaan lattialla ja lasken kattolautoja.

Olen mä ehtinyt kouluukin jo jossain välissä. En mä kyllä kai eilen siellä ollut, tänään en ainakaan. En muistanut mennä. En erottanut aamua illasta. Mut kyllä se siitä, seitsemän viikkoa ja kirjoitukset jäljellä.

TJ15. Kaks viikonloppuakin vielä välissä. Pari viikkoa yksinäisyyttä ja se on siinä. Mä selvisin, tiedättekö. Heinäkuussa mä olin niin valmis luovuttamaan. Jos mä vain olisin millään voinut, mä olisin lähtenyt, enkä palannut koskaan. Mutta mä lupasin odottaa.
"Mä olen joko sun kanssa tai en kenenkään kanssa."
Ja niinhän mä sitten olin. Tuntuu jotenkin omituisella tavalla ihan helvetin hyvältä. Silti mä kuitenkin pelkään sitä arkea, joka iskee vasten kasvoja intin jälkeen. Me ollaan koettu paljon. Tosi paljon. Puolitoista vuotta yhdessä on aika helvetin hieno saavutus ainakin mulle. Enkä mä olis uskonut, että kukaan jaksaa tällaista ihmistä niin kauan. Lauripa vaan jaksoi ja jaksaa vieläkin.

Jotenkin me ollaan onnistuttu pitämään kipinää yllä. Vaikka meidän suhteessa on paljon vaikeuksia vieläkin ja on paljon asioita, joihin mä olen tyytymätön, niin tää toimii silti aika helvetin hyvin. Meidän välillä on muutama niin vahva sidos, että pienet vaikeudet ei meitä erota.

Mulla on jotenkin kamalan epätodellinen olo. Tuntuu kokoajan, että mä en ole oikeasti tässä, ei tää ole oikeasti mun elämä, enkä mä voi oikeasti olla minä. Hämmentäviä ajatuksia. Pää on kai liian sekaisin taas.

Ps. Otsikko ei liity kai mitenkään. Se vaan sattuu olemaan henkkaa ja henkka on jees.

3 kommenttia:

  1. Mikset sä pistä Tommia suoraan estoon puhelimestas?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä edellisen kanssa. Antaisit vaan paskan olla!

      "vanhus"

      Poista
    2. En mä tiedä. Muutama klikkaus ja se olis siinä, mut silti niin helvetin vaikeaa. Tunteet Tommia kohtaan ei kai koskaan kuole kokonaan, enkä mä osaa päästää irti. Mä törmään häneen väkisinkin joskus, mä tahdon tietää miten hänellä menee. Pää ja sydän huutaa eri asioita.

      Poista