Huomenna kaikki alkaa alusta. Asiat kääntyvät päälaelleen ja täytyy oppia elämään uudelleen. Täytyy sopeutua, niin minun kuin muidenkin. Laurin armeija on ohitse ja tulevaisuus alkaa.
Mua pelottaa. Täytyisi palata takaisin siihen vanhaan toimintamalliin, siihen, joka ei toiminut ainakaan yhtään paremmin, kuin tämä nykyinen. Täytyy oppia tottumaan siihen, että toinen on kokoajan täällä. Täytyy olla kyllästymättä ja täytyy osata olla erossakin toisinaan.
Viimekuukausien aikana ikävä on ollut suurin asia, joka on pitänyt meidät yhdessä. Mitä tapahtuu nyt, kun se ikävä loppuu? Loppuuko rakkaus sen mukana?
Aamulla mä hyppään junaan ja lähden rakastani vastaan. Tapaan asemalla miehen, jolla ei ole enää harmaan vihreää vaatetusta, eikä hän käyttäydy tiettyjen normien mukaan. Tapaan miehen, jota en ole tavannut vielä koskaan aiemmin. Intin jälkeisen Laurin. Ja mä pelkään sitä miestä. Kaikki se, mitä armeija on todella hänelle tehnyt, paljastuu huomenna. Enkä mä tiedä, olenko mä valmis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti