Mä sekoan näiden ajatusteni kanssa. Tommi leikkii mun mielelläni, odottaa hetkeä jolloin mä sekoan. Tulee sairaalaan katsomaan mua ja myrkyttää mun juoman. Kiskoo naruista ja laittaa mut tanssimaan. Ei välitä vaikka mua sattuu.
Kaikki on vaan mun syytäni. Mä teen asioista ongelman. Ei se oikeasti ole ongelma, että hän tahtoisi pettää tulevan lapsensa äitiä mun kanssani, mä vaan teen siitä ongelman. Ei se ole ongelma, että mä tahtoisin lähteä, on mun syytä, että mä en pysty siihen.
Viikko vielä, ennen kuin Lauri tulee kotiin. Ei yhteyden ottoja, ei mitään merkkejä siltä suunnalta. Just nyt mä voisin vaikka maksaa siitä, että saisin edes pikaisesti kuulla hänen äänensä. Se on ainoa asia, mikä pitää mut järjissäni.
Mä ilmoitin Tommille, että meidän täytyy nähdä huomenna heti aamulla.
"Täytyy puhua asioista", mä sanoin. En mä tiedä, mitä mä aion sanoa. Sen mä kuitenkin tiedän, että jotain on pakko päättää nyt. Ei tää voi jatkua näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti