Mä tahdon elää, olla, mennä, mut ei. Kukaan ei tee mun kanssa mitään, ei ole edes ketään keneltä kysyä. Mä vaan makaan kotona ja murehdin rahattomuutta ja ajan hidasta kulumista.
Olispa kesä. Voi luoja kuinka kovasti mä toivonkaan, että olis kesä. Kaikki tää olis vihdoin ohitse. Mut ei. Marraskuu, kylmää, sateista ja harmaata. Helvetin upeeta, sanoisinko.
Mä en nyt haluis olla mikään positiivisen ajattelun guru, mutta omasta kokemuksesta oon huomannut, että jos jauhan niitä asioita, mitkä on huonosti, on mulla paskamainen olo. Jos taas keskityn enemmän niihin, mitkä asiat ovat elämässäni hyvin, se lisää henkistä hyvinvointiani huomattavan paljon. Jospa säkin keskittyisit välillä asioiden valoisiin puoliin: Sen sijaan, että mietit, kuinka pitkään sun vielä pitää kärvistellä yksinäs ajattelisitkin, että vain n.25 päivää vielä ja sit sun ei enää tarvii kärsiä yksinäisyydestä, kun Lauri on taas sun kanssa! (Vaikka ei se ainainen yhdessä olokaan oo jatkuvasti ruusuilla tanssimista, mut onhan se toinen kuitenkin sitten siinä!)
VastaaPoistaJa jospa ajattelisit vaikka, että enää vain n. puoli vuotta (?) ja kirjoitukset on ohi, saat lakin ja oot vapaa tekemään mitä vaan! (Vaikka muuttamaan Laurin kaa yhteen jonnekin toiseen kaupunkiin.) Sun ikäiselle ihmiselle puoli vuotta saattaa tuntua iäisyydeltä, mutta vakuutan, että se menee nopeammin kuin huomaatkaan :D
"vanhus"
Oikeassa sä olet, taas kerran. Intin alussa puoli vuotta tuntui iäisyydeltä, mutta sekin on kulunut nopeammin kuin osasin odottaa. Ei nämä tulevat puoli vuotta voi kestää yhtään sen kauempaa!
PoistaKiitos piristyksestä ja ahkerasta kommentoinnista muutenkin :)
Hei, oon lukenut tätä sun blogia jonkun aikaa. Mahtava blogi, olet taitava kirjoittaja. Sun kirjoituksiin on helppo samaistua. Yllätyin, miten paljon sun elämä kuulostaa mun elämältä. Tää sun blogi on oikeasti auttanut mua, jotenkin tulee sellainen fiilis, että en ole yksin. Kiitos siitä. Olis mielenkiintoista jutella sun kanssa enemmänkin vaikka sähköpostin välityksellä, jos se mitenkään onnistuu!
VastaaPoistaVoi kiitos <3
PoistaSähköpostia voi toki laittaa, mä juttelen useiden lukijoiden kanssa sitä kautta ja pari ihmistä mä olen tavannut ihan kasvotustekin. Mun sähköpostini on adaandtheone@gmail.com , ei muuta kuin viestiä tulemaan :)
Mä voin niin samaistua noihin tuntemuksiin! Itse asiassa kirjoitin juuri vähän samaisesta aiheesta blogiini, vaikka tilanteemme onkin eri. Kirjoitan blogiani anonyymisti, lähinnä puran sinne v*tutustani ja kaipaan jotain, mihin avautua sekavasta elämästäni. Käyhän vilkaisemassa, jos kiinnostaa :-) Sun blogisi on antanut mulle paljon rohkeuttaa aloittaa omani.
VastaaPoistahttp://secretsofadessa.blogspot.fi/
Voi kiitos kommentista, mä käyn tsekkaamassa sun blogin pian :)
Poista