Pian tulee kuluneeksi puolitoista vuotta siitä, kun mä ensikertaa puistossa istuin samaan porukkaan erään sinisilmäisen hurmurin kanssa. Jos mulle oltais sillä hetkellä kerrottu, missä mä olen tänään, 4.11.2014, mä olisin nauranut ja haistattanut vitut päälle. Tässä sitä kuitenkin ollaan, puolitoista vuotta myöhemmin odottamassa sitä samaista sinisilmäistä miestä intistä kotiin, ikävöimässä ja rakastamassa ihan helvetisti.
Sinä alkukesän päivänä mun ja Tommin juttu oli aikalailla kuihtunut kasaan ja mä vannoin henkeen ja vereen, etten koskaan enää kajoa yhteenkään mieheen. Never say never ja niin edelleen. Noin puolen tunnin sisällä mun vannomisestani mä jo pussasin tätä miestä huulille. Tunti sen jälkeen me lähdettiin samaa matkaa yötä viettämään. Se piti olla vain hetken hairahdus, yhden illan onni. Se ilta vain venyi ja tässä sitä ollaan edelleen.
Tää suhde on ollut mulle vaikea, ihan hirmu vaikea. Yhtäkään hetkeä mä en kuitenkaan vaihtaisi pois, sillä ilman niitä hetkiä me ei oltais nyt tässä. Enkä mä olisi ilman niitä hetkiä tällainen ihminen, kuin mä tänään tässä hetkessä olen.
Mä olen oppinut Laurilta paljon asioita. Hänellä on ollut suuri vaikutus muhun. Jos mä sanoisin, että se vaikutus on ollut pelkästään positiivinen, mä valehtelisin pahemman kerran, mutta on siinä ollut paljon hyvääkin. Viimeaikoina mä olen kuitenkin oppinut rakastamaan myös niitä negatiivisia piirteitä, joita Lauri on minuun tuonut.
Aina sanotaan, että pari muuttuu toistensa kaltaiseksi ajan kuluessa ja mä olen alkanut pikkuhiljaa huomata tämän muutoksen ja mä rakastan sitä. Mun on helppoa luottaa ja ainakin helpompaa ymmärtää, kuin aiemmin. Mä osaan olla täysin oma itseni ja mä voin laskea vaikka henkeni Laurin käsiin.
Ajan kuluessa mä olen myös alkanut muovautua osaksi porukkaa. Ennen oli vain he ja minä, mutta nykyään alkaa olla jo "me". Kehitystä tapahtuu vielä, enkä mä ole täysin sulautunut siihen ihmismassaan, mutta tilanne on ainakin roimasti parempi, kuin vielä kuukausikin sitten ja mä olen iloinen siitä.
Mä en osaa vielä sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, enkä mä halua asettaa liikaa odotuksia sille. Kaikki tapahtuu itsestään ja mä voin vain toivoa, että muutokset ovat mulle mieluisia. On hyviä päiviä ja huonoja päiviä, mutta jokaisella niistä on jokin tarkoitus.
Sun viimeinen virke tiivisti sen kaiken, mitä oon halunnut sulle sanoa. On ensinnäkin ihan mahtavaa, että kirjoitit tälläisen postauksen ja että yleisesti ajattelet niin. Ja voin kertoa sulle, että sun asiat selviää :) Jos ei tänään, ehkä jo huomenna. Koskaan et tiedä seuraavasta päivästä. Oon täällä mukana, vaikka en aina niin aktiivinen olekkaan... Voimia ja tuke ihana <3 Ja sä kehityt kyllä jatkuvasti... Ihan upeaa ja koskettavaa tekstiä taas kerran.
VastaaPoistaBea
Kiitos Bea, tää merkitsi mulle tosi paljon. Mulla on ollut ihan hirveät paineet blogin kanssa, mutta kiva kuulla, että onnistuin tällä kerralla :)
Poista