Vie mut kotiin

Noniin, voimissa ollaan taas. Eilinen tosissaan helpotti mun oloani ja jo sairaalalta lähtiessä mä tunsin, kuinka mulla on paljon vahvempi olo. Tällä hetkellä mä olen erään sukulaiseni luona, yön vietin myös täällä. Totesimme, että mun on parempi olla vahtivan silmän alla, ettei mun kuntoni romahda taas. Kohta ajattelin kuitenkin suunnata kotiin odottelemaan Lauria ja siivoamaan paikkoja. Vaikka en mä kyllä ole edes varma, että onko hän tulossa kotiin tänään, ei hän ilmoittanut siitä mulle, vaikka lupasi soittaa vielä eilen illalla. Ehkä hän oli vain kiireinen.

Multa on kyselty paljon, että mikä mua vaivaa. Mä en halua tarkentaa sitä sen enempää täällä, koska en tahdo tulla tunnistetuksi. Enkä mä kyllä muutenkaan puhu niistä asioista, ne on mun juttuja, eikä kenenkään muun. En mä tahdo, että kukaan huolehtii turhaan. Syömisongelmia, kipuja ja sen sellaista tässä on taustalla, sen verran mä voin valottaa. Saa kysyä, en lupaa että vastaan kaikkeen.

Tänään alkoi onneksi viikonloppu ja mä aion vain olla ja ottaa rennosti. Toivon kovasti, että Lauri voisi olla mun kanssani täällä, mutta siitä ei ole vielä mitään takeita. Ihmettelen kuitenkin suuresti, jos hän ei tule ja on jättänyt kokonaan ilmoittamatta. No, se nähdään myöhemmin.

Nyt mä pakkaan tavarani kasaan ja järjestän itselleni kyydin kotiin. Tahdon omaan sänkyyn oman peiton alle.