Edit: Viikon positiiviset unohtui tältä viikolta, mä tiedän. Ehkä mä kirjoitan ne huomenna tai sitten palataan asiaan viikon päästä taas.
On se vaan jännä miten mä aina onnistun mokaamaan kaiken. Teen samat virheet kerta toisensa jälkeen, tiedostan sen, enkä silti tee asialle mitään.
"Sä oot hyvä antamaan parisuhdeneuvoja, sä oot aina oikeassa", ne sanoo. Niin just. Miks mä sitten aina löydän itseni lauantai-iltaisin yksin kotoa itkemästä? Minkä helvetin takia? No koska mä olen liian tyhmä noudattaakseni omia neuvojani.
Ja kyllä mä tiedän, että osa tästä on mun syytänikin, turha kaikkea on kaataa muiden niskaan. Mun täytyisi ensin rakastaa itse itseäni, ennen kuin kukaan muu voi rakastaa mua. Mun täytyisi olla itsevarma ja ehjä ihminen, elää itseäni varten, eikä muita miellyttääkseni. Mutta ei, mä en ole sellainen. Mä olen ollut jo pitkään vain kasa lasinsiruja lattialla.
Ensin mua syyllistetään mun päihteiden käytöstä, saadaan mut lopettamaan miltei kokonaan ja mä ihan tosissani uskon, että se on huolenpitoa ja välittämistä. Ja vihdoin mä tajuan totuuden. Istuessani autossa kännisten ihmisten kanssa, mä ymmärrän koko jutun pointin. Jonkun täytyy olla kuskina. Jonkun täytyy olla selvä, jotta muilla voi olla hauskaa. Ja arvatkaas mitä. Se joku olen mä.
Mua pomputellaan edes takaisin. Tarvittaessa mä olen kuski, sitten lompakko, sitten kokki ja myös seksiä heruu tarvittaessa. Ja mitä mä saan vastineeksi? No, niin no. En mä tiedä. Saan seuraa? Saan kenties muistoja? Kokemuksia?
Mun tehtäväni on hymyillä ja näyttää nätiltä. Mä olen koriste-esine, jolla ylpeillään muille.
"Hei katsokaa jätkät, mulla on kaunis muija."
Vittu, mä sanon. Pilkun aikaan mun täytyis olla auton kanssa baarin edessä. Nyt mä istun kotona ja syön kolmatta proteiinipatukkaa. Muut istuvat baarissa ja pitävät hauskaa. Tässä on nyt muutama vaihtoehto. Joko mä suljen puhelimen, korkaan kaljan, laitan musiikit soimaan ja pidän hauskaa yksinäni tai sitten mä tungen baariin joko a. parhaat vaatteet päällä vieraaseen pöytään tai b. paskan näköisenä heidän pöytäänsä. Mun täytyy mietiskellä tätä vielä hetkinen.
Tai sitten mä vain tyydyn kohtalooni ja olen paikalla just silloin, kun on sovittu. Vittu ei. En olen. En varmasti.
Voithan sä mennä baariin niiden muiden seuraan ja olla siellä mukana pitämässä hauskaa, vaikka olisit kuskinakin. Voisit kai juoda jotain muuta kuin alkoholia? Joo, ja tiedän, että jossain vaiheessa se rupeaa ottamaan kyllä aivoon, kun muut seurueesta humaltuvat ja jankkaavat samoja juttuja ja ite oot selvänä :D Pointtini on se, että ei silti ole pakko istua yksin kotona, jos ei ota viinaa... Tai jos tahtoo jäädä kotiin, niin sit se on oma valinta ja siinä tapauksessa voi tyytyä valintaansa ja hemmotella itseään jollain muulla tavalla kuin kaljan juonnilla... ( Filmi, hyvää syötävää, kirjan luku, kylpy tai sauna ym.)
VastaaPoista"vanhus"
Mä menisin, menisin mieluusti, mutta kun mua ei tahdota. Mulle tehdään erityisen selväksi, että mua ei kaivata mukaan. Illan ajatus on olla humalassa ja mä vain pilaisin kaiken. Kuulemma.
PoistaVoi ei :(
Poista"vanhus"
"Right now you might not feel the best you've ever felt, you might feel that things will never get better. But don't give up. Tomorrow you might see something wonderful. The thing you've worrying about may be resolved. You might have a good day tomorrow, you may smile. In a few years time the thing that are making feel like this will be forgotten about."
VastaaPoistaTämmöse löysin netistä ja mulle tuli vaa sinä mielee. Oli pakko saaja laittaa tää sulle. Voimiii <3
:') Oi voi kiitos!
Poista