Mä en oikein saa otetta koko elämästä. Ei minulla ole mitään elämää, on vain yksittäisiä hetkiä ja tyhjää. Mä en koskaan oikein ole pystynyt selittämään sitä tunnetta kenellekään, mut se on ollut täällä jo pitkään.
Esimerkiks edellinen viikonloppu. Mä olin Laurin kanssa, olin onnellinen, söin, nautin, elin elämääni. Ja tää viikko, on vain tyhjää. En mä muista mitä mä tein eilen, saati sitten toissapäivänä. Ei oo sisältöä, ei oo tarkoitusta.
Mä soitin tänään psykologille ja lääkärille, että en mä pysty tulemaan maanantaina. Mä tahdon vain ottaa lepoa. Ens viikolla mun täytyy joka tapauksessa mennä, mutta maanantaina mä en siihen pysty. Mä tiedän sen jo nyt. Viikonlopppu menee missä menee ja maanantaina keräilen itseäni kasaan taas.
Tänään mä keksin kuitenkin yhden hyvän puolen tästä. Mulla on helvetisti rahaa. Säästötili pursuilee ja mä voisin kohta tehdä jonkin isomman sijoituksen. Niin sitä rahaa vaan säästyy, kun tuet kertyy tilille ja mä vaan makaan kotona. Ehkä mä säästän ne rahat mun ja Laurin matkaa varten, niin ei tarvitse siellä laskea jokaista kolikkoa.
Mä just äsken tajusin, että tänään on perjantai. Lauri tulee tänään. Mua pelottaa. Miten se suhtautuu mun kuntoon? Mä en tahdo huolestuttaa. En tahdo. Ja mun paska olo näkyy ulos niin selvästi, ettei sitä pysty piilottamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti