Ei mikään voi satuttaa mua enää.
Anna mennä vaan, jatka, jatka. Pistä kaikkes peliin. Tuhoa mut, nauti. Täysin rinnoin.
Naura räkäisesti päälle. Pyydä anteeksi ja tee se kaikki uudelleen.
Katso mun alistuvan sun polvies eteen, ottavan kaikki syyt niskoilleni ja anelevan armoa.
Katso mun olevan riippuvainen susta.
Auta mua keräämään sirpaleet kasaan vain pudottaaksesi mut korkeammalta seuraavalla kerralla.
Tuhoa mun mieli, pelaa sairaita pelejä ja leiki mun kanssani.
Katso kun mua sattuu. Nauti, rakas, nauti. Ota kaikki irti siitä.
Anna mulle onni ja vedä matto jalkojen alta parhaimmalla hetkellä.
Mä en välitä enää. Tee mitä tahdot, tässä mä olen. Räsynukkena, valmiina alistumaan sun tahtoosi.
Valmiina ottamaan iskut vastaan kerta toisensa jälkeen vain muutaman onnellisen hetken tähden.
Ada nyt ihan oikeasti otat itseäsi niskasta kiinni. Päästä irti Laurista, laita sille viesti, että turha tulla enää takaisin. Tee se selväksi. Huomaatko, että sun kaikki ongelmat johtuu ihmisistä sun ympärillä? Miksi sä roikut niissä, älä mene enää mukaan. Sä saisit niin paljon parempaakin, kun lähtisit kouluun ja päiväsaikaan liikkumaan ja alkaisit vaikka harrastaa jotain. Etkö sä ala jo itsekkin vähän kyllästyä tähän? Etkö sä näe enää, että muitakin vaihtoehtoja on? Ainoo joka sut voi pelastaa, on sinä itse. Kukaan ei tarjoa aikuiselle ihmisille apua, jos ei itse vaadi. Ja mietippä, että sä olet tuhlannut noille ihmisille liikaa aikaa sun elämästä. Jos sä nyt päästät irti ja alat nousta, sulla voi joskus vielä olla ihana ja onnellinen elämä, mikä ei katoa. Vaikka välillä elämään tulee surua, tietyt peruspilarit ei katoa, eikä murru. Sun ei tarvisi enää pelätä.
VastaaPoistaSun kaikki muistot Laurin kanssa on niitä hetkiä, jolloin se haluaa vaan varmistaa sen, että sä pysyt sen tukena, turvana ja lohduttajana, ei rakastajana. Kun Laurin mielestä sä olet sitten tullut liian liki, hän on yhtäkkiä kadonnut. Onko se rakkautta? Ja ennen kaikkea, onko se normaalia? Ei, ei ole. Lauri on oikeasti hyvin heikko tai sairas, joka käyttää törkeästi suo hyväkseen. Sä kieltäydyt näkemästä sen, koska se on saanut sut sokeasti sen luo ja unohtamaan itsesi. Vienyt sun elämän, unelmat ja toiveet. Eikö se ole pahinta mitä ihmiselle voi tehdä? Kuule Ada, kun muunlaisiakin on. Sellaisia, jotka laittaa päivittäin itse viestiä, ottaa sut aina huomioon, saapuu aina tapaamisiin ja ennen kaikkea kunnioittaa ja arvostaa suo ihmisenä. Säkin löydät sellaisen, et tiedä koskaan, mitä elämä on sulle suunnitellut. Mutta jos yhä roikut tuossa porukassa, et anna elämän tulla ja kuljettaa. Ja jos sä sitä yksinäisyyttä pelkäät, niin sä pärjäät. Parempi olla yksin kuin huonossa seurassa. Yksin me tänne tullaan ja yksin lähdetään. Eri asia on se, että miten sen välisen ajan käyttää.
Mene kävelylle, vähennä edes päihteitä, katso elokuvia, käy koulussa, suunnittele tulevaisuutta, tee unelma ja toive listoja, katsele yötaivasta, kirjoita ja piirrä, kuuntele musiikkia, tanssi, hakeudu ihmisten luo, lue... Mutta päästä jo irti, ihan oikeasti sun täytyy nyt valita, onnellisuuden ja epätoivon väliltä. Voimia Ada, tää oli suorasanainen kommentti, mutta sun täytyy ajatella <3 Haluan sulle vaan parasta, tiedät sen. Bea
Mä tiedän Bea, mä tiedän. Niin harva ihminen tässä maailmassa tahtoo hyvää mulle ja ne harvat jotka tahtoo, niitä mä en kuuntele. En mä tee niin tahallani. Mä en vain koskaan pysty selittämään miksi mä annan anteeksi kerta toisensa jälkeen.
PoistaTää on sama tilanne, kuin Tommin kanssa aikoinaan. Vaikka mua kuinka sattui, mä tiesin Tommin tarvitsevan mua, enkä välittänyt itsestäni lainkaan. Jossain vaiheessa kaikki vain loppui kuin itsestään ja niin mä luulen käyvän tässäkin tapauksessa.
Mä vain pyörin ympyrää ja odotan lopun tulevan. En mä osaa elää yksin. En mä voi hengittää, jos mulla ei ole ketään.
Miks mä teen kaikesta aina näin vaikeaa? :(
Rakas lapsi, älä enää alistu kynnysmatoksi! Noi muutamat onnelliset hetket ei vaan ole sen arvoisia. Bealla oli mun mielestä monia hyviä neuvoja sulle, kuinka voit löytää iloa ja tasapainoa elämääsi. Ethän anna muiden pilata oloasi; keskity hoitamaan jälleen itseäsi ja suorittamaan koulua loppuun. Kun muutat tuolta nykyiseltä asuinpaikkakunnaltasi koulun jälkeen muualle asumaan, ei mikään sido enää sua noihin renttuihin ja voit keskittyä uuden omannäköisesi elämän rakentamiseen ja uusien ihmisten tapaamiseen. Voimaa sulle irroittautua huonosta ihmisuhteesta.<3 (Nyt siis sanoin sun viimeaikaisten kirjoitustesi perusteella näin, vaikka tähän asti oon aina jaksanu uskoa, että kyllä siitä Laurista vielä kunnon mies intissä tulee... Mut nyt valitettavasti vaikuttaa, että oon ollu väärässä; kunnon mies ei kohtele tyttöystäväänsä noin!)
VastaaPoista"vanhus"
Mä uskon vieläkin, että Lauri muuttuu. Uskottelen itselleni mahdottomuuksia, enkä tahdo nähdä todellisuutta. Ehkä mun silmät aukeaa vielä jokin päivä, kun säkin tajusit todellisuuden jo...
PoistaTurha Adalle on yhtään mitään neuvoja antaa. Ne kaikii kuuroille korville ja Ada tekee niinku Ada haluaa tehdä, eikä lotkauta korvaansa apuun. Mieluummin se roikkuu paskassa suhteessa ja ottaa paskaa niskaan 24/7. Ada on jo niin menetetty tapaus. Antakaa sen olla, ku ei tää tilanne mikskään muutu. Se palaa AINA Laurin luokse oli se kuinka kusipää tahansa. Ja Ada vaan jaksaa jankuttaa, että me ollaan oikeassa, mutta ei silti tee asialle mitään. Ehkä siks, koska se ei halua, vaikka muuta väittääkin.
VastaaPoista*kaikuu
VastaaPoistaEikö pikkunen kestänyt kuulla totuutta, kun piti viestit poistaa? Voivoi säälittävää.
VastaaPoistahttp://adaandtheone.blogspot.fi/2014/10/poistetut-kommentit.html
PoistaMä en koko blogin historian aikana ole poistanut yhtä ainoaa kommenttia, en yhtäkään. Toisinaan blogi vain tekee niin mun puolestani, enkä mä tiedä minkä takia.
Mä muistan joskus vastanneeni samanlaiseen kommenttiin aiemminkin, mutta en etsimisestäni huolimatta löytänyt sitä mistään.
Ensinnäkin, sun täytyy muistaa eräs asia. Tää on mun elämäni ja mun valintani. Blogi ei ole mustavalkoinen totuus, vaan pelkästään pieniä paloja kaikesta. Jos kaikki asiat olisivat niin yksinkertaisia, kuin miltä ne ääneen sanottuna kuulostavat, olisin mä melko toisenlaisessa tilanteessa nyt. Aina ei vain voi ajatella aivoilla, vaikka kuinka tahtoisi.
Yhtäkään neuvoa mä en ohita miettimättä sitä mielessäni. Yhdenkään teistä neuvot eivät ole missään tapauksessa olleet turhia. Mä tiedän, että ilman niitä mä olisin edelleen se sama epävarma tyttö, kuin mä olin blogia aloittaessani. Nykyisin mä olen edes hiukan varmempi ja osaan tehdä päätöksiä ja se on teidän tsemppienne ja kommenttienne ansiota.
Muistakaa aina se, että yksikään neuvo ei ole turha. Ei koskaan.