The cool kids

"I wish that I could be like the cool kids,
'Cause all the cool kids, they seem to fit in."
- Echosmith

Mä olen miettinyt yllä olevaa mietettä tosi paljon viime päivinä.

Mä olen jo pitkään ollut hieman erilainen, kuin muut. Niin ulkonäöllisesti, kuin luonteeltakin. Mä en mahdu lokeroon "cool kids". En seuraa viimeisimpiä muotijuttuja, enkä jaksa joka aamu panostaa ulkonäkööni. Käytän vaatteita, joissa mä viihdyn ja joista itse pidän. Mekkoja, hameita, isoja huiveja, sukkahousuja ja löysiä villapaitoja. Mulla on oma tyyli, jossa viihdyn paremmin kuin hyvin.

Mä olen tullut siihen lopputulokseen, että olen luonteeltani mietiskelijä. Rauhallinen tyyppi, joka pitää taiteesta, musiikista ja päihteistä. Saatan uppoutua ajatuksiini pitkäksikin aikaa ja silloin tuotan tekstiä ja kuvia, joita muut ihmiset rakastavat. Toisaalta mä olen myös hieman melankolinen ja harmaan sävyinen ihminen. En siis millään tavalla "cool".

Mutta tiedättekö mitä? Mitä enemmän mä mietin tuota alussa olevaa ajatusta, sen tyytyväisempi olen siihen, millainen olen. En mä tahdo olla muiden silmissä upea ja mahtava, jos se ei musta itsestäni tunnu hyvältä. En tahdo olla äänekäs ja huomionkipeä. En tahdo tuhlata kaikkea rahaani Uggeihin ja Vuittoneihin, enkä kulkea ympäriinsä tekoripsissä ja hiusten pidennyksissä. Ei sillä, että niissä asioissa olisi mitään vikaa, en vain koe, että ne sopisivat mulle.

Mä olen mielummin tällainen kuin olen, oma itseni. Otan mielummin rakkautta ihmisiltä, jotka hyväksyvät mut juuri tällaisena, kuin ihmisiltä, joille mun täytyy esittää olevani jotain muuta.

"I'd rather be hated for who I am, than loved for who I am not."
- Kurt Cobain